Eletään aikoja ennen Taru sormusten herrasta -saagaa. Hobittikylä on rauhaisa ja elämä on muutenkin leppoisaa. Bilbo Reppulin arki kuitenkin katkeaa kun Gandalf tuo mukanaan 13 kääpiötä ja vaatii hobittia mukaan eeppiselle retkelle. Tehtävänä on yksinkertaisesti palauttaa Ereborin kääpiövaltakunta takaisin Smaug-lohikäärmen pahasta vallasta. Matka Ereboriin on pitkä ja vaarallinen, kun ylitettävänä on Sumuvuoret, joita hallitsevat örkit ja muut mörrit.
n. 300-sivuinen Hobitti-kirja on käännetty ohjaaja Peter Jacksonin toimesta kolmeksi ylipitkäksi elokuvaksi. Jokaisen leffan arvioitu kesto on kolmisen tuntia, joten on sanomattakin selvää, että elokuvia varten sisältöä on kirjoitettu lisää. Luvassa ei kuitenkaan ole uusia käänteitä, vaan ihmeellisiä pitkitettyjä, viipyileviä kohtauksia. Nämä kohtaukset ovat turhauttavia ja vievät keskittymisen muuten loistavasta tarinasta. Rahastuksen maku on vahva.
Hobitti noudattaa tekniikassaan viimeisintä huutoa. Elokuva on kuvattu 3D:nä ja 5K:na, joka tarkoittaa käytännössä kahta 5120 x 2134 pxl -resoluutioista kuvaa, 48 kuvan sekuntinopeudella, johon pystyy vain RED Epic -kamera ja sen katsomiseen tarvitaan IMAX-elokuvateatteri, joita Suomesta ei luonnollisesti löydy ainuttakaan. Kuvaustekniikka näkyy myös viisi kertaa pienemmässä Full HD -kuvassa, äärimmäisenä yksityiskohtien tarkkuutena. Elokuvan 3D-versio on myös todella hienoa katsottavaa kotioloissa, eteenkin jos toistolaitteena on 3D-tykki.
Hi-Frame 48p -moodia ei Blu-ray-laitteet vielä tue, joten tätä "herkkua" pääsi katsomaan vain elokuvateattereissa. Allekirjoittanut ei ole videomaisen kuvan suuri ystävä, joten omasta mielestäni tämä on vain hyvä asia.
Elokuvan lavasteet ovat hämmästyttävän uljaat. Suuri osa lavasteista on kuitenkin ihan aitoa uusiseelantilaista maastoa, jonne on rakennettu lopullisesti myös aito Hobitti-kylä, turisteja varten. Näyttelijöistä ei luonnollisesti ole pahaa sanaa sanoa, eikä tarinakaan kokonaisuudessaan järkyttävän tylsä ole.
Osa elokuvan CGI-örkeistä näyttää häiritsevän epäaidoilta ja teknisesti kiireellä väsätyiltä. Tylsien täytekohtien yli kun selviää hereillä, on Hobitti loistavan eeppinen tekele. Toivottavasti jatko-osat eivät puuduta yhtä paljon.
Bonuksia löytyy aivan oma kiekollinen, jonka katsomiseen menee kivasti puoli päivää.
