Horizon Call of the Mountain on PlayStation VR2 -visiirin sisäänheittopeli, joka vie Pleikkarin suuren yksinoikeuspelisarjan kertaheitolla uuden sukupolven virtuaalitodellisuuteen.
Horizon on Playstationin toimintapelisarja, joka seuraa nuoren metsästäjän Aloy’n seikkailuja post-apokalyptisessa maailmassa, jossa ihmisen luoma teknologia on mennyt liian pitkälle ja jossa hirviömäiset robottieläimet hallitsevat luontoa oikeiden eläinten sijaan.
Pelisarja on merkityksellinen Playstationille sen poikkeuksellisen kauniin grafiikan ja vangitsevien mysteeritarinoiden johdosta.
Merkityksellisyyttä lisää pelisarjan päähenkilö, Aloy, on voimakas nainen, joka on inspiroinut etenkin monia naisia ja nuoria tyttöjä ympäri maailmaa muuten niin maskuliinisessa miespelihahmojen maailmassa.
Horizon-tarina uudella päähenkilöllä
Horizon Call of the Mountainin tarina seuraa Ryasia, entistä Shadow Carja -heimon kapinallista, joka on tuomittu sovittamaan rikoksensa liittymällä tutkimusretkikuntaan, joka on lähetetty tutkimaan Sundomia uhkaavaa uutta uhkaa.
Matkansa aikana Ryas tapaa lukuisia uusia ja palaavia hahmoja, mukaan lukien sarjan päähenkilön, Aloy’n, joka Horizon Call of the Mountain -pelissä on pienessä sivuroolissa.
Uuden sukupolven VR-seikkailu
Vaikka pelillisesti Horizon Call of the Mountain ei ole poikkeuksellinen, on sen visuaalisuus kertakaikkisen uutta sukupolvea virtuaalitodellisuuden saralla.
Peli on yksi PSVR2:n sisäänheittopeleistä ja Sonyn omalla rahalla rakennettu, joten se hyödyntää kaikkia PSVR2-visiirin ominaisuuksia. Mukana ovat niin haptisen ja mukautuvan liipasimen tunto- ja hipaisuriemut, värisevä visiiri, katseenseuranta, 3D-ääni ja tietysti järjettömän kaunis grafiikka.
Upea grafiikka selittyy sillä, että sen taustalla mylvii Unreal 5 -pelimoottori. Ja kyllä – sen todellakin huomaa kaikesta. Yksityiskohtia on enemmän kuin missään muussa aiemmin pelaamassani VR-pelissä ja kaikki pyörii sukkelasti 90–120 kuvan sekuntinopeutta – kohtauksesta riippuen. Tätä framrate-vaihtelua ei kuitenkaan silmällä huomaa.
Peliä pelataan ensimmäisen persoonan näkökulmasta. Pelin päähenkilö Ryas, joka ilmenee kiipeilyn ja jousiammunnan mestaritonttuna, on varustettu Aloy’n metsästäjäjousella, jolla hän voi kukistaa samaisen punapään tavoin erilaisia robottieläinlajeja. Ja kuuma siinä tuleekin. Yhden robottilehmän kukistamiseen saa ladata nuolen jos toisenkin, mutta totiseksi homma menee, kun terminator-muuleja pukkaa tatamille kaksi tai kolme. Huh, hikeä.
Soijaa puskee myös kiipeilyssä, vaikka kiipeilyä ei tehdäkään ns. oikeasti. Käsillä pitää kuitenkin kurotella ja kiipustella, joka käy pitemmissä pelisessoissa oikeasti työstä. Hyvä peruskunto on siis tämän pelin kanssa plussaa ja heikkokuntoiselle tämä käy mitä parhaimmasta jumpasta.
Lyhyt seikkailu
Horizon Call of the Mountain on lyhyt, muutaman tunnin mittainen seikkailu. Peli on kuitenkin helvetin immersiivinen ja hyvä seikkailu. Vaikka peli on pitkälti lineaarinen, pelaajalla on valittavana useita polkuja. Kun pelaaja etenee pelissä, hän avaa lisää työkaluja ja varusteita, joiden avulla pelaaja voivat olla tehokkaampi sekä tutkimisessa että taistelussa.
Suurin miinus pelissä on sen alituinen vuorikiipeily, jota harjoitetaan aivan liikaa. Kiivetään kalliolle, avataan laatikko, kiivetään seuraavalle kukkulalle, tapetaan monsteri, kiivetään lisää, ratkaistaan arvoitus ja kiivetään huipulle vain, jotta voidaan pikamatkustaa tukikohtaan. Sama kaava toistuu kaikissa kohtauksissa, jotka olisivat kaivannut hieman enemmän innovaatiota.
Ymmärtäähän tämän ehkä siksi, että Horizon Call of the Mountain on pitänyt saada nopeasti valmiiksi PSVR2-visiirin julkaisuksi. Ja meneehän tämä ihan kivana alkupalana, vaikka 70 euron hintalappu onkin liikaa.
Kannattaako ostaa?
Jos ostit PSVR2-visiirin, Horizon Call of the Mountain on pakko-ostos. Vaikka kyseessä ei ole täysien pisteiden peli, on se helposti kaunein ja värikkäin VR-seikkailu tähän mennessä, jota pelattaessa ei tarvitse kärsiä paniikkikohtauksista Resident Evil Villagen tavoin.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.