Annika Vuorensolan kirjoittama Iron Sky – The Coming Race – Sensuroimaton syntytarina -kirja paneutuu kahden Iron Sky -elokuvan tuotantoon, koko idean keksimiseen ja tietenkin epätoivon hetkiin jatko-osaa tuottettaessa. Valokuvakirjaksi tarkoitettu painotuote muuttuikin terapiakirjaksi Suomen, kenties vaikeimmasta elokuvatuotannosta yli pääsemiseksi.

Vuonna 2012 ensi-iltansa saanut Iron Sky oli menestys. Sen jatko-osan, Iron Sky: The Coming Race -elokuvan piti olla samalla logiikalla vielä isompi menestys, kunhan vain faneja kuunneltaisiin ja ideat olisivat vieläkin lennokkaampia. Iron Sky The Coming Race -elokuvan menestys Suomessa oli kuitenkin harmillisen heikoilla kantimilla jo parin viikon elokuvateatteriensi-illan jälkeen. Vuorensolan kirjaa kirjoitettaessa tästä ei ollut vielä tietoa, sillä itse tuotannossakin oli riittävästi prosessointia, voitettavia asioita ja ylitsepääsemättömiä haasteita.

Kiinnostava läpileikkaus

Iron Sky – The Coming Race – Sensuroimaton syntytarina on kiinnostava katsaus kahden ensimmäisen Iron Sky -elokuvan tuotantoon. Myös kolmatta, kiinalaista sivutaan, mutta pääasiassa kirja keskittyy koko Iron Sky -konseptin luomiseen ja jatko-osaelokuvan tekemiseen.

Siinä, missä elokuva onnistui houkuttelemaan saleihin vain vannoutuneimmat Iron Sky -fanit, olisi tämä kirja kuitenkin syytä lukea vaikka leffaa ei fanittaisikaan. Se on nimittäin takuuvarmasti Iron Sky 2 -elokuvaa kiinnostavampi, sivistävämpi ja viihdyttävämpi tapaus.

“Iron Sky: The Coming Race -elokuvan piti olla samalla logiikalla vielä isompi menestys, kunhan vain faneja kuunneltaisiin ja ideat olisivat vieläkin lennokkaampia”

Kirja käy kattavasti läpi koko vaikean tuotannon. Ääneen pääsevät avaintekijöiden lisäksi burnoutin kynnyksellä oleva tuottaja, tämän puoliso, fanit, rahoittajat, avustajat ja jopa lakimies. Näkökulmia Iron Sky -tuotesarjaan on usealta eri kantilta – harmillisesti kuitenkin vain fanittavasta näkökulmasta.

Kirja on kyllästetty hienoilla kuvilla. Sen rytmitys on mainio ja pienen kuvakirjasen lukaisee nopeasti vaikkapa iltapalojen yhteydessä.

Kuvista aistii kauneuden lisäksi epätoivoa, mutta myös tekemisen iloa

Kuvat valaisevat tuotannon eri vaiheita ja osittain jopa haasteita. Kirjan luettua, lukija pääsee käsitykseen siitä, miten vittumainen ja haastava projekti koko jatko-osa oli. Tämän seurauksena lukija kokee myötätuntoa tuotannon floppaamista ja heikkoja katsojalukuja kohtaan. Että pitikin käydä näin köpelösti, vieläpä Suomen kalleimmalle leffalle.

Kaikesta päätellen Iron Sky: The Coming Race -elokuvan sijaan olisikin ehkä ollut järkevä tehdä dokumenttielokuva sen ensimmäisen tuotannosta ja Iron Sky -teeman ainutlaatuisuudesta. Jos sarjaa vielä aiotaan jatkaa, olisi tyhmää tehdä kolmas osa länsimaihin jossa se ei selvästi enää menesty. Mutta sen sijaan dokumentti kokonaisuudesta löytäisi varmasti yleisönsä. Iron Sky ilmiönä on kuitenkin itse leffoja kiinnostavampi.

Tahdon vielä täsmentää tähän loppuun, että yllätyin vuonna 2012 siitä, miten hauska alkuperäinen Iron Sky olikaan. Harmi, että se osoittautui yhden hitin ihmeeksi. Mutta niin se nykyaikainen kulutushysteriä ja viihteen paljouden tulva vain toimii. Vain pieni osa ilmiöistä hypettää. Hype on hyvää, noste kovaa ja villiintyminen huumaavaa – pikkuriikkisen hetken.