Samannimiseen sarjakuvaan perustuva iZombie-sarja ratsastaa kuumimmasta kuumimmalla aallonharjalla ja yhdistää nuorisosarjan eläviin kuolleisiin. Kyseessä on menestysresepti, jolla ei voi epäonnistua, eihän?
Tai oikeammin tällä mennään kankkulan kaivoon pahimpien kompromissien kautta. iZombie on nimittäin keskisormenosoitus oikeastaan kaikille muille kuin kevyen hömpän faneille. Sarjakuvafanit, laittakaa sormenne ristiin ja toivokaa, että alla oleva kuvaus on vastaus toiveisiinne.
Sarjan taustakertomus on mitä uskomattominta pökkelöä, muttei suinkaan sarjan pahinta antia. Kiltti naapurintyttö ja lekuriopiskelija Olivia "Liv" Moore (Rose McIver) yllättää itsensä lähtemällä bileisiin. Huumeiden ja energiajuomien(!) villitsemissä juhlissa tapahtuu jotain kamalaa ja pian ihmiset jo hyökkäävätkin toistensa kimppuun. Osa kuolee, osa selviää hengissä, kuten Liv. Ongelmana vain on, että Liv huomaa pikaisesti, että hiustenväri on alkanut vaalentua ja hänen tekee mieli aivoja. Hän ymmärtää olevansa zombi – elävä kuollut!
Koska vain aivoja nauttimalla zombi pysyy kurissa, Liv päätyy oikeuslääkärin apulaiseksi ruumishuoneelle. Siellähän onkin kiva mättää aivoja luvan kanssa, sillä hänen pomonsa (Rahul Kohli) luonnollisesti ymmärtää yskän eikä pidä zombihommaa minään. Tai onhan siinä kiva harrasteprojekti: kuinka parantaa zombisairaus.
Livin syödessä aivoja hän alkaa saamaan yksittäisiä muistoja ja luonteenpiirteitä syömiltään aivoilta. Samalla iho kalpenee ja hiuksista tulevat vitivalkoiset. Tätä kaikkea kukaan läheisistä – tai muistakaan ihmisistä – ei tietenkään pidä kummallisena. Ei tietenkään. Tämä kaikki vielä menettelisi, mutta aivan samat lainalaisuudet eivät koske sarjan muita zombihahmoja. He eivät ole samalla tavalla vaaleita tai valkotukkaisia, ja tätä kaikkea ei edes muisteta useammin katsojalle perustella. Joskus kyllä, mutta sekin lähinnä sivulauseissa. Aivan kuin käsikirjoittajat olisivat unohtaneet soveltaa päähenkilön piirteitä muihin hahmoihin.
Mitä tästä kaikesta sitten seuraa? Tietenkin se, että Liv Mooresta tulee tahattomasti murharyhmän soolona(!) toimivan poliisin (Malcolm Goodwin) kumppani, joka noin joka jaksossa tutkii uutta murhatapausta kuin missä tahansa murhamysteerisarjassa konsanaan. Ja tätä sitten jatkuu koko kauden 13 jakson ajan. Taustalla toki rakennetaan isompaa juonta, mutta siihenkin oikeastaan havahdutaan jossain puolivälin paikkeilla, jolloin on jo liian myöhässä innostaa sarjaan kyllästyneitä katsojia.
Jos yllä oleva kuulostaa sinänsä totaalisen tomppelilta ja aivan pölvästiltä menolta, odotahan vain – homma paranee. Sarjaa nimittäin ilmeisesti ovat vaivanneet budjettiongelmat, jotka heijastuvat menoon surkuhupaisasti. Paitsi, että Liv Moore on kenties tökeröimmin meikattu zombi elokuva- ja sarjahistoriassa ikinä, McIver vetää roolinsa härskisti yli- tai alinäytellen, kohtauksesta riippuen. Vastanäyttelijät, kuten komistuksen ja ex-poikaystävän roolin saanut Robert Buckley sekä pahiszombia näyttelevä David Anders taas ovat karismattomia pahvihahmoja vailla mitään persoonaa. Samaan soppaan sopii toki kyttä-Cliveä näyttelevä Goodwin.
Kaiken lisäksi sarjan dialogi on täynnä ontuvaa huumoria, joka ei onnistu naurattamaan, vaan lähinnä aiheuttaa turhautumista. Plussaa sen sijaan ovat pienet yksityiskohdat populaarikulttuuriviittauksin, jotka miellyttävät leffa- ja pelinörtin mieltä.
Kauden "suuri juoni" ei ole kaksinen ja se aiheuttaakin lähinnä myötähäpeää. Noloja ovat sarjan zombit kautta linjan, joilla ei ole käytännössä mitään tekemistä elävien kuolleiden kanssa. Sarjaa leimaa muutenkin sisäisen logiikan rikkonaisuus, jonka takia sarjaa on todella tuskastuttava katsoa. Noin muuten 40 minuutin mittaiset episodit kahlaa vaivattomasti läpi.
Sarjan kohderyhmän suhteen olen muutenkin ymmälläni. Kauniista kasvoista koottu kaarti viittaa siihen, että Seattlessa kaikki ovat kauniita ja rohkeita, ja että sarja on tehty lähinnä varhaisteinit mielessä. Sitä on myös sarjan väkivalta, joka pidetään hyvin maltillisena – etenkin sarjan aihepiirin huomioiden. Noin muuten sarjan moraali ja viesti on kyseenalainen, sillä viinasta ei näytä päihtyvän ja että omin päin toimiminen on virkavaltaa parempi vaihtoehto. Ei näin.
DVD-julkaisun ekstroina on vain tukku poistettuja kohtauksia sekä puolituntinen haastattelusessio sarjan tekijöistä vuoden 2014 Comic Conista. Tämä osuus onkin itse sarjaa kiinnostavampaa antia.
