Jokeri on Batmanin arkkivihollisista ikonisin, sairain ja kiehtovin, mutta vasta nyt pääsemme näkemään pitkän kaavan mukaan, kuinka tavallisesta miehestä tuli niin sekopäinen lurjus.
Jokeri on vastuussa monista Batmanin elämän surullisista tapahtumista, kuten Barbara Gordonin halvaantumisesta ja toisen Robinin, Jason Toddin kuolemasta. Bob Kanen, Bill Fingerin ja Jerry Robinsonin luoma valkonaamainen ryökäle esiintyi ensi kerran vuoden 1940 ensimmäisessä Batman-sarjakuvanumerossa.
Hahmon luomisesta on kiistaa. Varmaa on kuitenkin se, että ideansa Jokeri sai jokeri-pelikortista ja Conrad Veidtin esittämästä roolihahmosta, vuonna 1928 julkaistussa mykkäelokuvassa The Man Who Laughs.
Varsinaista Jokerin syntytarinaa ei ole lukittu. Skenaarioita ja tarinoita on useita. Valkoinen naama liitetään usein kemikalionnettomuuteen. Nyt kuitenkin Kauhea kankkunen -ohjaaja Todd Phillips kertoo Jokerin syntytarinan realistisesti ja henkilökerronnan voimin.
Koomikosta riemukkaaksi tappajaksi
Jokerin tarina sijoittuu vuoden 1981 Gotham Cityyn, joka tulvii roskaa – aivan kuten esikuvansa vuoden 1981 New York. Arthur Fleck on pellebisneksessä työskentelevä mies, joka haaveilee stand up -koomikon urasta. Fleckin huumorintaju on kuitenkin liian omalaatuinen, jotta mies voisi pärjätä kummassakaan ammatissa. Lopulta monien asioiden kautta mielen syövereistä kuoriutuu Jokeri, joka ei mieti seurauksia kostaessaan kaiken kokemansa vääryyden.
Joaquin Phoenix on näyttelijöiden kermaa
Kuka on paras jokeri, Jack Nicholson, Heath Ledger vai Joaquin Phoenix? Tähän kysymykseen en vastaa, mutta Joker-elokuvassa Joaquin Phoenix vetää ainakin yhden vaikuttavimmista Jokeri-rooleista, joka Batman-universumin leffoissa on nähty. Phoenix tuo uuden tulkinnan ihmismäisestä ja haavoittuvasta Jokerista, jonka erikoinen tapa itkeä ja nauraa samanaikaisesti on vähintäänkin hämmentävää. Lopulta hahmosta kuoriutuu juuri se kusipää, jonka Batman-fani toivookin näkevän.
Jokeri on elokuva, joka kertoo ihmisestä. Se ei ole ilakoivaa supersankaruutta, sekoilua tai räiskintää, vaan henkilötarina. Se kertoo kevyesti hulluudesta, mutta ei paneudu siihen liikaa. Mielenterveysongelmat ovat vain sivuosassa, ja se on hyvä. Hahmon kehittyminen, sen elämän seuraaminen draaman tavoin ja sivuhahmojen läsnäolo on tärkeämpää.
Jokerin tarina kerrotaan hyvin ja oikeutetusti, mutta uudelleenkatseluarvo jää vähäiseksi. Kun tämän on nähnyt, ei ole syytä nähdä sitä uudelleen. Elokuva on pitkä ja kerran koettava kasvutarina. Leffa päättyy siten, että portti on auki seuraaville Batman-tarinoille, joissa jokeri vittuilee kumipuvulle. Enempää ei tarvitakaan.
Mitä saa 4K-kiekolla?
Joker julkaistaan monella eri levyformaatilla, joista 4K UHD on se teknisesti paras. Leffa on UHD:llä tarkka kuin partaveitsi. Yksityiskohtia voi hämmästellä ja HDR-värit elävoittävät sekä valoja, että nerokkaasti valaistuja lavasteita. Ääniraidaksi voi valita joko perinteisen Dolby 5.1:n tai Dolby Atmosin.
Ekstroja leffassa ei ole montaa, mutta ne kaikki avaavat kiistattomasti sen, mistä leffassa on kyse ja miten sitä tulisi tulkita. Lisäksi itse tekoprosessia näytetään making of -tyylillä, joten kokonaisuudesta saa paljon irti.
Joker on loistavasti tehty Jokerin syntytarina. Sen katsoo kerran haltioissaan, mutta se ei jätä samanlaista jälkimakua kuin The Dark Knight (2008), joka pitää edelleen parhaan Batman-universumin elokuvan titteliä hallussaan.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.