Vasta eronnut Jen (Katherine Heigl) lähtee Nizzaan lomalle vanhempiensa kanssa, ja sattuu törmäämään reissulla polvia tutisuttavaan unelmiensa mieheen Spenceriin (Ashton Kutcher). Lempi roihahtaa niin voimakkaasti, että pariskunta päättää mennä samantien naimisiin.
Kolme vuotta myöhemmin alkaa kuitenkin tapahtua kummia. Jenille selviää, ettei Spencer olekaan taustaltaan mikä tahansa ATK-tuki, vaan palkkamurhaajan menneisyys alkaa saalistaa miestä. Jen ja Spencer päätyvät hurjiin taka-ajoihin ja sutjakkaihin taistelukohtauksiin, joiden taustasyyksi selviää myöhemmin yllättävä taho.
Killers on viihdyttävä ja höpsö toimintakomedia, joka ei varsinaisesti tuo mitään uutta tällä saralla. Juoni on melko arvattava, mutta tyyli on hivenen erilainen kuin toimintakomedioissa yleensä. Erilaisuutta tuo juonen lapsellisuus, mikä on ajoittain juuri se viihdyttävä osuus. Tapahtumat on tehty, jos mahdollista, vielä epäaidommiksi kuin tavallisesti. Elokuva muistuttaakin ehkä enemmän Spy Kid -tyylistä lastenelokuvaa, kuin vakavasti otettavaa aikuisten leikkimielistä ammuskelua.
Näyttelijäsuoritukset ovat elokuvassa uskottavia. Kutcher sopii erinomaisesti yksinkertaisen hömpsöttäjän rooliin, eikä muunlainen tässä elokuvassa olisi toiminutkaan. Heigl puolestaan vetää blondin roolia totutun varmasti. Myös tyttärestään huolestunut, Perhe on painajainen -elokuvasta vaikutteita saanut mursuviiksinen isä (Tom Selleck) ja kaikesta piittaamaton drinkkiä siemaileva Yksin kotona -äiti (Catherine O’Hara) suoriutuvat rooleistaan helposti.
Killers on sopivaa sunnuntai-illan katsottavaa yksin tai kaksin. Suurta elämystä odottava joutuu pettymään, mutta lapsellista hölmöilyä on hauska seurata, kun aivot saa laittaa kokonaan offline-tilaan.
Ekstroina elokuvassa on tavallinen paketti. Erotuksena se, että hauskaksi tarkoitetut pilalle menneet kohtaukset eivät tainneet naurattaa edes elokuvan tekijöitä.
HL
