Koti Peliarvostelut Kingdom Hearts 3 -arvostelu – Yhdeksän vuotta odottelua, tällainen pötkäle siitä sitten...

Kingdom Hearts 3 -arvostelu – Yhdeksän vuotta odottelua, tällainen pötkäle siitä sitten tuli

Vuosien odottelun jälkeen saapuu vihdoin viimeinen osa Kingdom Heartsin Dark Seeker -sagaan. Tekikö kypsyttely hyvää, vai paloiko Kingdom Hearts 3 pohjaan?

Kingdom Hearts 3 -pelistä vihjailtiin jo vuosikymmenen alussa. Peli on 12. osa Kingdom Heartsin Dark Seeker -saagassa, ja kyseisen saagan päätösjakso. Square Enixin ja Disneyn yhteistyöllä syntynyt action-rpg-seikkailu vierittää ruudulle tuttuja hahmoja Disneyn ja Pixarin tarinoista, liittäen hahmot kyseisten tarinoiden omiin maailmoihin. Taustalla paha Xehanort haluaa vetää maailman romuksi. Kingdom Heartsin tarina on täynnä viittauksia aiempiin hahmoihin ja peleihin, joten jos tämä on ensimmäinen sukellus kyseiseen universumiin, voi pelaaja olla melkosen lailla hukassa tarinan suhteen.

Mainos

Sananen tarinasta

Mestari Xehanort on palaamassa ja käynnistämässä uuden Keyblade sodan. Soran, Akun, Hessun, Mikin ja Rikun on tehtävä kaikkensa estääkseen tämän.

Seikkailu kulkee läpi Disneyn ja Pixarin tarinodien tuttujen maisemien, sekä varta vasten Kingdom Hearts -sagaan luotujen paikkojen välillä. Tarina on sen verran monimuotoinen 11:sta aikaisemman osan myötä, että eipä sitä juuri kovin helposti ja lyhyesti isketä pähkinänkuoreen.

Toimintaa ja roolipelaamista

Kingdom Hearts 3 jatkaa actiontaistelujen kehittelyä ja viilailua, pysyen silti uskollisena aikaisempien osien kaaoottisille mättösessioille. Uutukaisena mukaan on tullut mm. Acttraction Flow -hyökkäykset, jotka ammentavat visuaalejaan Disneyn huvipuistojen laitteista. Meno on sen verran kaoottista, että heikompaa hirvittää, ja ummikoille toimivaksi taktiikaksi toiminee nappien maaninen hakkaaminen.

Taistelusta löytyy syvyyttä, jos sitä sieltä haluaa hakea. Vapaalla kentällä tapahtuvat matsit käyttävät ympäristöä hyväkseen, joten ei ole kummallista välillä hyppiä katoille pätkimään pari vihulaista ja syöksyä sieltä kadulle kamujen sekaan huitomaan Keybladellaan.

“Meno on sen verran kaoottista, että heikompaa hirvittää, ja ummikoille toimivaksi taktiikaksi toiminee nappien maaninen hakkaaminen”

Erilaisia pelillisiä systeemejä löytyy Kingdom Hearts 3:sta roppakaupalla. On “klassissia” retrohenkisiä LCD-minipelejä, avaruusaluksen rakentelua, kokkailua, taitojen kehittelyä ja valintaa, avaruuslentelyä, jne. Uutukaisena Soran tiimissä voi Akun ja Hessun lisäksi olla nyt kaksi muuta, aiemmin ryhmäkoon ollessa Sora + 2.

Puuhaa riittää, mutta pidemmän päälle jutut toistavat itseään. Onneksi variaatiota on reilusti, ja aina voi tehdä jotain muuta, tai vaikka pelata minipelejä. Tavaroiden hakureissut tympäännyttävät, kun kartta ei juuri apuja anna ja alueet ovat laajoja.

Tarinallisesti eri maailmat tuovat omat minitarinansa, ja siten antavat muutamaksi tunniksi kerrallaan omanlaistaan tekemistä. Maailmoissa on myös omat erikoisuutensa, jotka eivät toistu toisissa maailmoissa.

Hieman vanhentuneen näköinen tapaus

Peli näyttää hyvältä, vaikkakin jossain tapauksissa hieman vanhentuneelta. Pelihahmot saavat myös maailmojen mukaisia muutoksia ulkonäköönsä, mikä on ihan hauska visuaalinen lisä.

Ääninäyttelijöistä suurin osa on Disney-Pixar-leffoista-, sarjoista-, peleistä tuttuja, ja lopunkin edestä ääninäyttely on riittävän hyvää.

Rytmitys puhujien välillä tuntuu tahmaavan asteen verran, jota ei välttämättä huomaa, ellei siihen ala kiinnittää huomiota.

Kannattaako ostaa?

Kaiken kaikkiaan Kingdom Hearts 3 on ihan käypä lopetus tälle 12 osaa kattavalle eepokselle. Ummikot saattavat turhautua tarinan runsauden ja pelin kaoottisuuden vuoksi, mutta pelisarjan fanit voivat olla ihan tyytyväisiä suhteellisen tyydyttävään lopetukseen. Yhdeksän vuotta on pitkä aika odotella peliä, ja jossain määrin aika onkin ajanut ohi Kingdom Hearts peleistä. Jos Kingdom Hearts sarjaa jatketaan uudella saagalla, toivottavasti myös pelimekaniikka saisi reipasta uudistusta.