Mainos

Knack 2 jatkaa ykkösen tarinaa ja lupaa korjata ensimmäisen osan puutteet. 

Ensimmäinen Knack peli, oli PS4-julkaisupelejä ja sai melko vaisun vastaanoton. Pelissä oli paljon hukkaan heitettyä potentiaalia, jota fanit kommentoivat kärkkäästi. SIE Japan Studion tyypit ovat kuunnelleet kommentit ja tehneet selkeästi paremman ja monipuolisemman toimintatasoloikan. Pelin ohjaajana toimii Mark Cerny, joka on tuttu nimi varsinkin toimintatasoloikkien maailmassa. Sekä käsikirjoituksesta vastaa Marianne Krawczyk, joka on kynäillyt mm. God of War -pelit.

Mainos

Knack on muinaisista palikoista koostuva elävä olento. Knack ystävineen päätyvät maailmanpelastushommiin, kun pahat Goblinit alkavat herätellä muinaisia robotteja eloon, tuhotakseen ihmisten kaupungit.

Knack 2:ssa on erittäin toimiva pelattavuus, hahmo tottelee näpsäkkäästi, ja liikkuvuus muuttuu Knackin koon mukaan. Mitä enemmän palikkoja Knack kerää, sitä isommaksi hahmo muuttuu. Knackin voima on suoraan suhteessa kokoon. Pienenä Knack on kaikkein heikoimmillaan, mutta mahtuu liikkumaan pienissä koloissa ja ulokkeissa. Ison Knackin saa pieneksi napin painalluksella ja takaisin isoksi uudella painalluksella. Tätä kikkailua pelissä tuleekin sitten harrastettua sopivasti määrin.

“Knackin voima on suoraan suhteessa kokoon”

Ensimmäisessä pelissä Knackilla ei ollut kuin pari lyöntiä ja potku. Koska pelin käsikirjoitus sisältää oivaa huumoria, on mukana myös tätä rajoittunutta liikekavalkaadia kommentoivaa huumoria. Knack 2:ssa on edelleen potkuja ja lyöntejä ja sitten mukaan tuleekin roppakaupalla kaikkea muuta liikettä, ja peli lunastaa hyvin toimintatasoloikan tittelinsä.

Hahmoa pääsee kehittämään skill-tree tyyppisesti, keräämällä riittävän määrän energiaa. Energiaa saa mm. kukistetuista vihollisista ja piilotetuista ötököistä ja arkuista.

Tasoloikkaa suoritellaan eri muodoissa, ja välillä mukaan astuvat tiukemmin animoidut quick-time-events tyyppiset “paina sitä nappia ajoissa” -kohtaukset. Peli ei kuolemasta pahasti rankaise, ja meininki pääsee kuolon korjattua nopeasti jatkamaan. Pelissä pääsee myös kakkospelaaja hyppäämään messiin (ja pois) milloin vain jolloin temaattisesti Knack jakautuu kahteen osaan. Kumpikin osa on siis sama Knack, mutta eri osissa ja tämä heijastuu mm. välidemoihin.

Peli näyttää hyvältä, maastot vaihtelevilta. Hahmot – piirrostyylistä huolimatta – ovat yksityiskohtaisia ja persoonallisia. Välidemot ovat myös useimmiten hymyn huulille tuovaa kokoperheen settiä.

Knack 2:n musamaailma muistuttaa kevyttä jännityselokuvaa koko perheen meiningillä: ei liian “tilulilu” ärsyttääkseen vanhempia, eikä liian massiivista järkyttääkseen perheen pienempiä. Ääninäyttelijät tekevät ihan mainiota seikkailupiirroselokuvan työtä ja mikään ääni ei pääse ärsyttämään.

Knack 2 sopii hyvästä tasoloikasta diggaaville. Noin 10–12 tunnin stooriin mahtuu monta hyvää hetkeä ja mielenkiintoista kenttää, ja paljon pikkukerättävää. Harvempaa peliä on tehnyt mieli aloittaa läpäistyään heti uusiksi. Knack 2 oli minulle yksi näistä.

Knack 2 onnistuu paikkaamaan ensimmäisen pelin puutteet, ja olemaan samalla hyvä itsenäinen koko perheen toimintatasoloikka, jota näin aikuisena voi pelata ihan yksinkin, tai kaverin kanssa.