Vuoden 1987 Predator-elokuvan ikoninen muukalaismetsästäjä ei ollut syntyessään täydellinen. Sen kehityspolku oli täynnä epäonnistuneita konsepteja, budjettiongelmia ja viime hetken pelastusoperaatioita.
Alun perin hahmo näytti aivan erilaiselta kuin se lopulta valkokankaalla nähtiin. Mutta mikä johti näihin muutoksiin? Mistä Predator sai pelottavan ulkonäkönsä? Tämä on tarina yhdestä elokuvahistorian ikonisimmista hahmoista.
Alkuperäinen suunnitelma – Van Dammen vikkelä tappaja
Tuotannon alkuvaiheessa Predator-hahmon piti olla täysin erilainen kuin lopullinen versio. Elokuvan tuottajat halusivat muukalaisen, joka oli ketterä, nopea ja lähes hyönteismäinen. Tähän tarkoitukseen rooliin valittiin Jean-Claude Van Damme, joka oli vielä tuntematon taistelulajin mestari, mutta jonka akrobaattinen tyyli sopi hahmoon. Van Dammen oli tarkoitus tuoda Predatorille ainutlaatuinen, vikkelä liikekieli.
Alkuperäinen puku oli kuitenkin katastrofi. Se oli punainen, jotta erikoistehosteita olisi voitu helpommin lisätä jälkikäteen, ja sen muotoilu muistutti enemmän kaksi metriä pitkää hyönteistä kuin uhkaavaa metsästäjää.
Puvun suunnitteli Boss Film Studios, mutta sen toteutus oli niin kömpelö, että se rajoitti näyttelijän liikkumista pahasti. Lisäksi Van Damme ei ollut tyytyväinen rooliinsa – hän uskoi pääsevänsä näyttämään kasvojaan ja suuttui, kun hänelle selvisi, että hän toimisi vain puvun sisällä.
Van Dammen mitta täyttyi, ja kun hän lopulta jätti tuotannon, Predator-hahmo oli jälleen alkutekijöissään. Ohjaaja John McTiernan ja tuottajat ymmärsivät, että koko konsepti oli mietittävä uudelleen.
Pelastusoperaatio – Stan Winstonin visio
Kun alkuperäinen suunnittelu hylättiin, elokuvan tuottajat ottivat yhteyttä erikoistehostemestari Stan Winstoniin, joka oli jo tehnyt vaikutuksen työllään elokuvissa kuten The Terminator.
Winston tarttui haasteeseen ja alkoi kehittää uutta Predator-hahmoa. Erään kuuluisan anekdootin mukaan hän luonnosteli ensimmäisiä konseptikuvia lentokoneessa, istuessaan James Cameronin vieressä. Cameron katsoi luonnoksia ja ehdotti:
– Olen aina halunnut nähdä hirviön, jolla on leuat kuin hyönteisellä.
Tämä yksinkertainen kommentti johti siihen, että Predator sai tunnusomaisen avautuvan leukarakenteensa.
Winstonin lopullinen versio oli täysin erilainen kuin alkuperäinen: painajaismainen soturi, jolla oli matomainen tukka, panssaroitu keho ja mandariinimainen suu. Hänen inspiraationsa tuli monista lähteistä, kuten Jamaikan rastafari-kulttuurista, samuraiden haarniskoista ja eläinkunnasta. Tämä yhdistelmä loi hahmon, joka näytti täysin vieraalta mutta samalla primitiiviseltä ja soturimaiselta.
Uusi näyttelijä ja lopullinen muoto
Kun uusi puku oli valmis, tuotantotiimi tarvitsi näyttelijän, joka voisi tehdä siitä todella uhkaavan. Valinta kohdistui 218 cm pitkään Kevin Peter Halliin, joka oli jo esiintynyt jättiläismäisenä hahmona elokuvassa Harry and the Hendersons.
Hallin valtava koko antoi Predatorille fyysistä uhkaa, joka olisi puuttunut lyhyemmältä Van Dammelta. Hänen liikkeensä olivat hitaita, harkittuja ja saalistajamaisia – täydellinen vastakohta alkuperäisen hahmon nopealle ja ketterälle tyylille.
Lopullinen Predator-puku oli teknisesti haastava. Pään sisällä oli useita mekaanisia osia, jotka hallitsivat hahmon liikkuvia leukarakenteita ja silmiä. Puvun raskaus ja Hallin fyysinen koko loivat kuitenkin vakuuttavan hahmon, joka erottui kaikista muista aikakauden elokuvahirviöistä.
Välitön kulttimaine
Kun Predator julkaistiin, hahmo sai välittömästi kulttimaineen. Sen ulkonäkö, yhdistettynä elokuvan jännitteiseen tunnelmaan ja Arnold Schwarzeneggerin ikimuistoiseen päärooliin, teki siitä yhden kaikkien aikojen parhaista toiminta-scifi-elokuvista. Predatorista tuli niin suosittu, että siitä syntyi kokonainen franchising, johon kuuluu jatko-osia, sarjakuvia, videopelejä ja jopa crossover-elokuvia kuten Alien vs. Predator. Voit lukea koko leffa- ja pelisarjasta oman artikkelin tästä.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.