Tappava virus leviää maailmalla, ainoa toivo on sokkelosta elävänä ja immuuneina selvinneet nuoret. Nämäpä nuoret eivät halua alistua eliitin labrarotiksi.
Thomas (Dylan O’Brien) ja muutama muu ovat viimeisiä labyrintistä selvinneitä. Yhdessä Vincen (Barry Pepper) kanssa pieni joukko muodostaa vastarinnan WCKD:iä, tai tuttavallisemmin WICKED:iä (suom. PAHA) vastaan. Vastarinta aikoo vapauttaa WCKD:n julmissa ihmiskokeissa kärsivät maailman helvettiin syösseelle virukselle immuunit nuoret. Kun viimeiseen kaupunkiin viedään Thomasin ystävä Minho, ei alkuperäisestä labyrintistä selvinneille ole muuta mahdollisuutta kuin pelastaa toverinsa urbaanisokkelosta.
Labyrintti – Tappava lääke, on sarjan kolmas ja viimeinen osa. Ensimmäinen osa oli ihan mukiinmenevä ja mysteeriä sisällä pitänyt jännitystoiminta nuorista, jotka löytävät itsensä vailla muistoja sokkelon keskellä olevasta vehreästä alueesta. Toista osaa en ole nähnyt, ja arvostelujen perusteella ei kannata nähdäkään. Toista osaa näkemättä on kolmannen kanssa hieman pureskeltavaa. Kuulostaako tutulta? – maailma on (zombie) viruksen runtelema, köyhät ja heikot asuvat valtaisan aidatun megalopoliksen ulkopuolella, joukko nuoria lähtee vastustamaan järjestelmää ja/tai pelastamaan ystäväänsä järjestelmästä, jonka sisällä nuori altistetaan virtuaalitodellisuudelle, jotta hänestä voisi ottaa vasta-aineita.
Tämä kaikki on nähty ennenkin
Kolmannesta osasta saa kyllä originaalisuutta hakea oikein olan takaa. Välillä odotin, että joku Katniss Nälkäpelistä tai Outolintu-sarjan kuka tahansa hyppäisi kehiin ja jossain taustalla kumisisi minkä-tahansa-zombie-leffan-asetelma, ehkä jossain tulisi myös Brad Pitt vastaan synkistelemässä Z:n malliin. Tosin leffan meininki ja ohjaus on kuin jonkun keskenkasvuisen teinin märkä nörttiuni kaikkine mausteineen, joten tuskin sellaisessa herra Pittiä nähtäisiin.
Alun junakaappaus on melko näyttävä ja antaa toivoa paremmasta, mutta kun perhanan mustiin pukeutuneet sotilaat ampuvat ehkä vieläkin huonommin, kuin Star Warsin huippuun koulutetut Storm Trooperit, on toivo pian mennyttä. Sen jälkeen alkaakin geneerinen nuori/nuoret-pelastaa-maailman pläjäys, joka on niin nähty ja loppuun kaluttu, ettei paljoa tarvi harmaita aivosoluja elokuvan katsomisessa kuluttaa. Mistähän jännästä paikkaa se lääke (zombie)virusta vastaan löytyy? Huh, huh kun jännittää!
”koko leffasta jää hailakka kauravellin maku”
Näyttelijäntyö on pahvista, ohjaus laiskaa ja koko leffasta jää hailakka kauravellin maku. Pintaa syvemmältä on turha kaivaa, vaikka pinta paikka paikoin ihan nätisti kimalteleekin.
Nyt kun leffaa on haukuttu tarpeeksi, voi siitä jotain hyvääkin sanoa. Toimintaa ei kyseenalaisen nimikäännöksen omaavasta Labyrintti – Tappava lääke -elokuvasta puutu. On räjähdyksiä, on (surkealla tähtäyksellä) olevia ammuskelukohtauksia, takaa-ajoja, coolihko lentoalus (joka toimii Deus Ex Machinana useaan kertaan), hienoja lokaatioita ja muutama pätevä stuntti. Patsastelua leffassa ei juurikaan nähdä, vaan toiminta seuraa toistaan sekavan tarinan siivittämänä.
Sopii krapulasunnuntaille ihan jeessisti, vaikka sitten myöhemmin telkkarista tsiigailtuna. Aiempia osia ei ole tarvinnut nähdä, elokuvaa katsoakseen. Aiempia osia näkemättä ei ehkä juurikaan välitä hahmoista, mutta saattaa vahingossa viihtyä.
