Mainos

Last Drop, viimeinen pisara, on suomalainen Small Theft Auto. Tämä avoimen pelimaailman ysäriseikkailu haisee vanhalta viinalta ja farkkutakeilta, sekä paskoilta elämänvalinnoilta

Palauta pulloja, hae telkkari takaisin, juo pari bissee, hakkaa ohikulkija, osta juopolle lisää kaljaa, palauta lisää pulloja ja haaveile elämästä hevonvitussa – ei kirjaimellisesti, mutta niin kuin landella – kehä kolmosen takana on vielä tilaa.

Mainos

Last Drop on Jyväskylästä käsin toimivan Lohkare Games Oyn avoimen maailman toimintaseikkailupeli, joka sijoittuu vuoden 1994 Suomeen kuvitteelliseen Nykylän kaupunkiin. Peli saapui early accessiin 18.8.2026 – pelattavaa ja hiottavaa riittää!

Kunpa olisin muualla, mutta olenkin täällä

Seppo ”Zeze” Sahtivaara on kirjoittanut kirjan ja aikoo muuttaa vittuun nykylästä. Se ei ole vain niin helppoa, kun kaiken maailman nistit ja omatkin kaverit iskevät kapuloita ja tyhjiä kaljapulloja rikkinäisiin rattaisiin.

Pelin aloitus- tai tarinaruutu, jossa hämärän, metsäisen ja järvimaiseman päällä on punaisella ja kulmikkaalla fontilla kirjoitettu teksti "STORY OF SEPPO ARMAS "ZEZE" SAHTIVAARA". Kuva on otettu korkealta ilmakuvakulmasta iltahämärän aikaan, ja sitä reunustavat mustat sivupalkit.

Minkälainen peli on teknisesti?

Last Drop on ennakkojulkaisussaan täynnä kaikkea. Tämä kolmannen persoonan avoimenpelimaailman toimintaseikkailu sisältää roolipelielementtejä, katutappelua, rallia, autonkorjausta, pullon palautusta, ryyppäämistä, pullon palautusta, sammumista metsään ja pullon palautusta, jne.

Tekemistä riittää, mutta sen tekeminen on toistaiseksi aika kankea kokemus. Ohjattavuus ja valikot ovat vielä höyläämistä vailla, ennen kuin päästään siihen hiomiseen. Valikoissa puuttuu yhtenäisyyttä ilmeissä ja ohjaamisessa on aika erikoisia nappeja käytössä (esim 7 ja 8 näppäimet joissain välianimaatioissa skippailuun).

Pelasin alkuvuodesta tämän demoa, ja tuntuu että pelattavuus ei ole edennyt juuri minnekään – sisältöä on vain tullut lisää ja paljon.

Peliruudun näkymä kerrostalon asuinkäytävästä, jossa ruskeaviiksinen ja kaljuuntuva mies seisoo farkkurotsissa ja oranssissa neuleessa kameran edessä. Käytävässä on kaksi puukuviollista ovea, keltaiseksi maalattu seinä, porraskaiteet ja ruutukuvioinen lattia. Oikeassa yläkulmassa näkyy tehtäväteksti "Find The Car" ja "Go to Cliffs" sekä oikeassa alakulmassa "67.00 mk" ja terveysmittari.

Grafiikat ja äänet?

Unreal Engine tarjoaa kelpo kuvaa, vaikka lähiöhelvettiseikkailua on vaikea nätiksi sanoa. Häiritsevää oli se, että hahmojen suut ei liiku heidän puhuessa, vaikka ilmaisuun on välillä panostettu huomattavan paljonkin. Ääninäyttely on pääasiassa karsean ja vitun ärsyttävän välillä – hyvin luultavasti tarkoituksella. Päähahmo Sepon ääni on onneksi ihan miellyttävä ja on mukana mm. Tommi Korpelakin kanavoimassa jotain Studio Julmahuvi-hahmoa. Äänissä on myöskin tosi outo kaiku. Niin kuin ne olisi nauhoitettu jonkun olkkarissa. Heijasteet eivät aina istu lokaatioihin, joka luo dissonanssia. Voi toki olla vain allekirjoittaneen korvissa vaikkua. Ääni ja visut pelissä ovat sillä mallilla, että niihin ei juuri tarvita enää panostusta. Alkubiisikin on aika mukaansatempaava. Hiottava on siellä UX:n ja UI:n puolella.

Ensimmäisen persoonan näkymä hiekkaiselta parkkipaikalta tai pihapiiristä, jossa vaaleansinisiin haalareihin pukeutunut hahmo on lyyhistynyt maahan vaalean porrasperäisen henkilöauton viereen. Hänen vieressään on vanha, ruosteinen ja vihertävä auto sekä oikealla kolmas, harmaa auto. Taustalla näkyy valkoinen puuaita, leikkikenttä, puita ja asuinkerrostaloja säältään aurinkoisena päivänä.

Toinen mielipide

Koska tästä kokemuksesta saatiin myös toinen koodi, saatiin myös Kristian Eloluodon näkemys pelistä:

Last Drop on taas yksi juoppopeli Suomi-pelien kattaukseen. Eihän sitä sovi kiistää, etteikö alkoholismi olisi osa suomalaista kansanperinnettä, mutta itse olen sitä mieltä, että olisi kärkenä voinut ehkä olla jokin muukin aspekti kuin työttömän juopon arki. Samaa teemaa ovat kuitenkin sivunneet jo My Summer Car, Winter Car ja Finnish Gottage Simulator. Missä on it-kupla-juppipeli, metsurisimulaattori, parturi-kampaajasimulaattori tai hiihtokeskusyrittäjäpeli? Ehkä ne eivät yllätä amerikkalaisia tubettajia samalla tavalla kuin suomalainen absurdi arki?

Last Drop on täynnä sisältöä. Pitää tehdä paljon pikkuasioita, kuten käydä kirjastossa, kerätä ja palauttaa pulloja, tapella, korjata autoa yms. yms. Pelialue on suuri ja yksityiskohdat ovat jokaiselle kasari- ja ysärilapselle tuttuja oman kotikaupunkinsa maisemista. Esimerkiksi kerrostalon hissi on juuri se sama, jollaisella lapsuudessa matkustettiin. Peli on täynnä suomalaista ysärinostalgiaa.

Kuvakaappaus pelistä, jossa katsotaan jyrkästi yläviistoon ja sivuttain kohti kaartuvia puuportaita kerrostalon porraskäytävässä. Portaikko on hämärä ja varjoinen, ja kuva on otettu matalalta, vinoon kallistuneesta kuvakulmasta. Portaiden välissä pilkottavat kalpeat valonsäteet.

Koska Last Drop on vasta early access -vaiheessa, se on todella buginen ja keskeneräinen. Bugit ja rumat yksityiskohdat eivät kuitenkaan häiritse niin paljon kuin hirvittävä pelattavuus ja erittäin epäkäyttäjälähtöiset valikot.

Onnistuneen pelin resepti luodaan niin, että hiotaan idea ja pelattavuus ensin niin Ihanaksi, että pelin pelaamista ei voi vastustaa, vaikka sisältöä ei olisi yhtään. Nyt sisältöä on paljon, mutta pelaaminen on niin kamalaa, ettei sisältöä jaksa koluta läpi. En tiedä, olenko asian kanssa yksin, mutta ehkä olen pelannut niin paljon hyviä ja huonoja pelejä, että tällaiset asiat saavat heti veren kiehumaan.

Toivon sydämeni pohjasta, että Last Drop menestyy ja siitä tulee valmiina upea kokonaisuus. Itse pidän kuitenkin kriittisenä sitä, että pelattavuus, valikot ja näppäinbindaukset niin näppiksellä ja hiirellä kuin myös peliohjaimella on hierottu täydellisiksi. Toimiva käyttäjäkokemus tekee paskasta helmen ja huono helmestä paskan. Vielä tässä vaiheessa olen valmis odottamaan vaikka 6 vuotta, että pelistä tulee hiottu timantti, ennen kuin viitsin palata sen pariin. Tällaisenaan Last Drop on kuin hampurilaisateria ilman sämpylää ja juotavaa.

Kolmannen persoonan pelikuva, jossa pelaajahahmo (farkkutakkinen mies takaapäin) seisoo korkealla maastossa ja katsoo alas kohti asutuskeskusta ja sitä ympäröivää laajaa metsäaluetta. Vasemmalla on rakennustyömaan kaltaista aluetta ja romuja, ja taustalla siintää useita kerrostaloja ja kaukainen metsäinen vaara.

Kenelle tämä on?

Peli ei paljoa lompakkoa lohkaise, ja jos tämän tyypin suomipelit inspiroi, niin tästäkin saa kyllä kystä kyllä, kyllä. Itse jätän vielä kypsymään ja palaan ehkä parin vuoden päästä, josko pahimmat lommot olisi oiottu ja farkkutakki silitetty.

Mainos