Yhdysvaltain presidentin Abraham Lincolnin (Daniel Day-Lewis) viimeiset elikuukaudet olivat täynnä levottomuutta. Sisällisota repi kansakuntaa kahtia. Lincoln taisteli orjien vapauttamisen puolesta ja yritti epätoivoisesti yhdistää jakautuneen maan. Tästä kertoo Steven Spielbergin Lincoln.
Elokuva on puuduttavan tylsä kahden ja puolen tunnin keskustelupaketti. Hereillä pysymiseen vaaditaan muutama kuppi kahvia ja erittäin kiinnostunut asenne Amerikan historiaa kohtaan. Suurin osa kohtauksista koostuu hitaista keskusteluista pimeissä huoneissa tai istuntosaleissa.
Elokuva keräsi 12 Oscar-ehdokkuutta, mutta nappasi osakseen vain kaksi. Toisen pystin otti haltuun Day-Lewis, jonka roolisuoritus ei kuitenkaan ole unohtumaton. Kokonaisuudessaan elokuva keskittyy kuitenkin liikaa poliittiseen keskusteluun. Paketti olisi kaivannut lisää inhimillisiä hahmoja, henkilöitä politiikan kohteina.
Extroissa mukana on lyhyitä dokumentteja elokuvan teosta. Ne ovat yhtä puuduttavaa katseltavaa kuin itse elokuvakin. Mitään uutta ja virikkeellistä ei löydy lavastehuoneiden kuvaamisesta ja tasapaksusta puheesta.
Susanna Saarela
