Mainos

Vanha ukki alkaa kertomaan lapsenlapselleen 50 vuotta vanhaa salaisuutta, ja palaa ajassa jääplaneettamuisteloihin kesken onnettomuutta, jolloin kaikille paljastetaan miten tutkimustiimi päätyi lumiselle planeetalle.

 
Pelaajan ohjastama Jim Peyton on kaivosmies, joka hallitsee niin aseet kuin mekaniikankin. Miehen kulkuneuvona toimii jäisen planeetan kaivoksissa Rigiksi kutsuttu työkone, joka muistuttaa Avatarista tuttuja sotilasrobotteja. Koneella marssitaan pitkin louhoksia ja mäiskitään peruskalliota ja jäätä murskaksi. Rigistä tulee myös nopeasti pelaajan paras ystävä, kun aikaisemmistakin osista tutut elävät kukkaset kuumottavat niskassa.
 
Mies ja kone
 
Lost Planet -pelien kolmas osa ei enää ole jatkoa edellisille tapahtumille, sillä kyseessä on esiosa. Pelin tarina on ihan kiinnostava, mutta ennen kuin se käynnistyy, pitää käydä läpi aivan liian pitkä, aivan liian tylsä alkuvatvoilu, joka kestää tunteja.
 
Pelin tahkoo läpi noin kymmenessä tunnissa, mutta siitä ensimmäiset kaksi ovat järkyttävää torttua. Maisemat ovat nättejä, asioita käydään läpi ja vihulaisiakin teloitetaan, mutta nämä samat asiat olisi voitu käydä läpi puolessakin tunnissa. Nyt mielenkiinnon heräämiseen tarvitaan erityisponnisteluja – aivan turhaan.
 
Maisemaa
 
Pelin kontrollit ovat kohdillaan. Jimiä ja Rigiä on helppo käskyttää. Vaikeusaste helpoimmillaan on todella helppoa, mutta vaikeimmalla edes Rig ei kestä montaa osumaa. Haastetta siis saa jos sitä haluaa.
 
Kukkaset
 
Pelin välianimaatiot ja grafiikka on kohtalaisen kaunista. Mistään Unchartedista nyt ei puhuta, tai edes Resident Evil 6:sta, mutta Spark Unlimitedilla on visuaalinen puoli kintaassa.
 
Äänipuoli sen sijaan on karmeinta aikoihin. Välianimaatioiden ja itse pelin äänet eroavat jo voimakkuuksiltaan keskenään. Lisäksi välianimaatioiden dialogiraidoissa on käsittämätön kaiku, jota ei itse pelin dialogeissa ole. Muutenkin murinat, jyrinät, aseet ja koneet kuulostavat pökäleeltä. Onneksi japanilaiset "bling" -äänitehosteet loistavat poissaolollaan.
 
Ratissa
 
Lost Planet 3 on juonen käynnistyttyä sittenkin ihan kiinnostava peli, mutta kyseessä on puhtaasti vain "ihan ok" -tuote. Lost Planet 3 koukuttaa tasan sen verran kun tarinan hyviä kohtia on olemassa. Se on kuitenkin markkinoiden ainoa uutuuspeli, jossa pääsee tuhonkoneen ohjaksiin.