Luigi’s Mansion 3 -arvostelu – Charmia pursuava seikkailu

Luigi palaa isolle ruudulle kummitusimurinsa kera. Vieläkö haamujahdin charmi puree?

Luigi’s Mansion ilmestyi ensimmäisen kerran Nintendon GameCube-konsolille vuonna 2001, samoihin aikoihin Super Mario Sunhsinen kanssa Nintendo EAD:n toimesta. Luigi’s Mansion -pelistä tuli hyvinkin rakastettu osa Mario-pelejä ja housut tutisten Mariota huutavasta Luigista haamuimureineen hitti. Jatko-osa näki päivänvalonsa 3DS-käsikonsolilla vuonna 2013 ja ensimmäisen osan remasterointi samaisella 3DS:llä vuonna 2018. Nyt Nintendo Switchille ilmestynyt Next Level Gamesin kehittämä Luigi’s Mansion 3 on paluu kotikonsolien televisioruuduille.

Nintendomainen tarina

Luigi, Mario, Toad ja Prinsessa Peach kutsutaan hulppeaan hotelliin lomailemaan. Jalattomina leijuvat ja outoja maskeja pitävät hotellin työntekijät eivät kumma kyllä herätä heissä mitään epäilyksen aiheita, mutta hei – tämä on porukkaa, joka napsii supersieniä päiväduunikseen. Yöpuulle siirtymisen jälkeen Luigi huomaa muiden kadonneen, ja hotellin kirkkaan loisteliaan hulppeudun muuttuneen pimeäksi ja ankeaksi rotankoloksi. Lisäksi tavarat leijuvat itsestään ja joka puolelta kuuluu outoja ääniä. Luigin, tuon Marion vähemmän rohkean veljen, tehtävänä on etsiä muut ja selvittää Hotellin salaisuus.

”Koskaan ennen ei imurointi ole ollut näin hauskaa!”

Mekaniikka suoraan Ghostbustersista

Luigi nappaa haamuja kiinni imurimaisella poltergust G-00 laitteellaan. Hauskoja ja monipuolisia haamuja saattaa löytyä Hotellin upean tunnelmallisista lokaatioista melkein mistä vaan, ja niitä on tarkoitus imuroida laitteeseensa. Haamut pyrkivät totta kai karkuun ja pelaajan pitää yrittää vetää imurinsa kanssa vastakkaiseen suuntaan, kuin haamu pyrkii karkuun. Kun haamua on väsytetty tarpeeksi, voi tätä mäiskiä pitkin ympäristöä ja muita haamuja, ja lopulta se pirulainen sujahtaa imurin kitusiin.

On yllättävän hauskaa vedellä haamuja pitkin huoneita tavaroiden lennellessä ympäriinsä haamujen pyrkiessä karkuun. Itseä asiassa melkein mitä tahansa ympäristöstä voi yrittää imuroida G-00:n kitusiin ja saada täten palkinnoksi eriarvoista valuuttaa ja salaisia timantteja. Koskaan ennen ei imurointi ole ollut näin hauskaa! Ehkäpä peliä voisi käyttää lasten imuroinnista innostumiseen, eli pistäkääpä vanhemmat tästä vinkki vitonen korvan taakse!

Vihreä Gooigi menee sinne, minne ihminen ei ylety

Pelin tempo on hitaampi kuin perinteisissä Marioseikkailussa ja painottuu enemmän ongelmanratkontaan ja tunnelmointiin kekseliäissä ympäristöissä. Timantteja näkyy siellä täällä, ja yleensä niiden saaminen ei ole yksinkertaista. Vihollisia on myös runsaasti erilaisia, sekä pomotaistelut personaallisia ja vaativat omat lähestymistapansa.

Luigilla on osumapisteet ja näiden loppuessa Luigi joutuu kanveesiin, mutta peli ei tästä onneksi juurikaan rankaise.

Jokaisessa hotellin kerroksessa on oma teemansa ja yleensä myös uniikkeja vihollisia, jotka pitävät pelaamisen mielenkiintoisena. Luigi myös kerää uusia apuvälineitä matkan varrella ja tämä monipuolistaa haamujen kiinninappaamiseen, sekä ympäristön manipulointiin käytettäviä metodeita.

Luigi’s Mansion 3:n uutuus on vihreä Gooigi, joka asustaa Luigin imurissa. Gooigi muistuttaa vihreästä hyytelöstä valmistettua Luigia, ja pääsee mm. kaltereiden lävitse. Gooigin hypätessä kehiin, Luigi nukahtaa ja ohjausta Gooigin ja Luigin välillä voi vaihtaa nappia painamalla. Gooigia käytetäänkin monissa melko näppärissä ongelmanratkontatehtävissä.

Graafinen harppaus Switchillä

Luigi’s Mansion 3 on yksi upeimman näköisistä Switch-peleistä. Visuaalinen suunnittelu nojaa paljon valon ja varjon leikkiin, ja tämä toimii Hotellin erilaisissa huoneissa kuin häkä.

Musiikit sopivat tunnelmaan ja äänimaisema on kutkuttava, muttei pelottava.

Kontrolleissa parantamisen varaa

Pelin ainoa ongelma on välillä hauskan tielle hyppäävät kontrolliongelmat. Kontrollit toimivat erittäin hyvin niin kuin pitäisi, mutta kontrolliskeema tuntuu välillä turhan vanhanaikaiselta; imuria käännetään toisesta analogitatista ja kääntymisliike on jatkuvan liikkeen pyörimistä, eikä esim twin-stick-shooter -tyylistä osoita ja lauo meininkiä. Tämä välillä turhauttaa, mutta mitä pidemmälle peliä pelaa, sen vähemmän kontrollit aiheuttavat harmaita hiuksia. Toisinaan myös syvyyden arviointi tummanpuhuvassa kentässä on paikka paikoin haastavaa. Nämä onneksi ovat hyvin pieniä murheita ja kokonaisuutena Luigi’s Mansion 3 on hemmetin hauskaa pelattavaa.

”Tarinaa voi pelata kaksin yhdeltä ruudulta”

Pelissä on myös pari erilaista moninpeliä. Tarinaa voi pelata kaksin yhdeltä ruudulta, toisen pelaajan ottaessa Gooigin haltuunsa. Peli silti etenee Luigivetoisesti, joten Gooigia pelaava pelaaja saa tyytyä apukuskin haalareihin.

Useammalla konsolilla ja onlinessa voipi pelata Toadien pelastusta erikokoisilla hotelleilla, ja tässä moodissa jokainen pääsee kulkemaan mihin huoneeseen haluaakaan. Harmi ettei tästä moodista ole splitscreeniä, sillä uskoisin, että kotisohvilla tälläinen kisaileva tai co-op-kokemus toimisi mainiosti.

Kannattaako ostaa?

Luigi’s Mansion 3 on juuriaan kunnioittava ja sopivasti uutta lisäilevä erittäin mainio jatko-osa. Näyttävä paluu kotikonsoleille kannattaa kokea charmia pursuvan ja mittavan yksinpeliseikkailun vuoksi, ja moninpeliosuudet tuovat kivasti oheisviihdettä.

Luigi’s Mansion 3 osoittaa että sarjalla on edelleen paikkansa, joten ei muuta kuin imuri kainaloon, valot pois ja Luigin kanssa tutisemaan hämähäkinseittien keskelle!