Véronique (Sandrine Kiberlain) on määräaikaisia opettajanvirkoja kiertävä nainen, joka ei ole saanut siskonsa lailla pysyviä raameja elämäänsä. Kun hän taas on aloittanut uudessa työpaikassa, ihastuu hän huomaamattaan oppilaille ammatinesittelytunnilla tarinoivaan muurarimies Jeaniin (Vincent Lindon).
Hiljainen ja hurmaava mies kiehtoo Véroniqueta, ja hän pyytää tätä korjaamaan hänen asunnossaan vuotavan ikkunan. Romanssi on valmis, tai niin sitä luulisi. Tätä äänetöntä juupas-eipäs-ihastun-eiku-en-sittenkään -jauhantaa ja tyhjään tuijottelua jatkuukin sitten seuraavan tunnin ajan.
Vaikka elokuva onkin tyylillisesti aika lailla sitä mitä eurooppalaiselta elokuvalta sopii odottaa, on leikausten hitaus viety nyt aivan uudelle tasolle. Tuntuu siltä, että elokuvaan on käytetty kaikki kuvattu materiaali. Käsikirjoitusvaiheessa on myös ilmeisesti unohdettu se seikka, että katsoja ei näe näyttelijän pään sisälle, eikä täten voi millään tietää mitä hahmon mielessä liikkuu. Varsinkin, kun kuvassa näkyvä niska ei juuri anna viitteitä edes ilmeistä. Hetken aikaa ajatuksia jaksaa arvailla, mutta ei koko elokuvan mittaa.
Mademoiselle Chambonissa on sanoma, mutta sen kertominen on viety niin hitaaksi, että matkalla ehtii nukkua päiväunet ja siivota nappilaatikot menettämättä mitään tärkeää tai putoamatta kyydistä. Lienee sanomattakin selvää, että Chambonin yllätyksettömät seikkailut olisivat toimineet huomattavasti paremmin lyhytelokuvana, tai ihan vain luettavana romaanina.
Suosittelisin elokuvaa lähinnä rankaisukeinona naapurin kurittomille lapsille tai unilääkkeenä aikuisille.
DVD:ltä ei löytynyt tämän hienon filmatisoinnin lisäksi ainuttakaan lisämateriaalia.
HL
