Vuonna 2002 päivänvalonsa nähnyt kolmannen persoonan mafiaseikkailu on puettu uusiin kuoriin, näytelty uusiksi ja tehty alusta asti tämän päivän vaatimukset täyttäviksi. Miten onnistunut remake on Mafia: Definitive Edition?
2K Gamesin Mafia-pelisarja taisteli aikoinaan kolmannen persoonan aivoimen pelimaailman pelien herruudesta yhdessä Grand Theft Auto -pelien kanssa. Ensimmäinen Mafia oli tarinaltaan sarjansa väkevin, mutta jäi teknisesti jälkeen jatko-osilleen ja GTA-pelien hulluudelle. Nyt 2K Games on pestannut Mafia III:n takaa löytyneen Hangar 13 -studion tekemään sen ensimmäisen Mafian uudelleen – aivan totaalisen uudelleen.
Napolitaanoja Chicagossa
Pelin tarina on täsmälleen sama kuin alkuperäisessä versiossa. Stoori on kuitenkin sama vain käsikirjoitukseltaan. Kaikki on nyt näytelty uudelleen ja hahmotkin ovat viimeisen päälle yksityiskohtaisia. Ääninäyttelijät saavat klassikkotarinan aivan uudenlaiseen eloon ja tämä kymmenentuntinen onkin parhaimpia popkulttuurin mafiatarinoita.
Tarinassa seurataan Tommy Angeloa, joka päätyy mafiapomon kuskiksi erilaisiin tehtäviin. Mijöönä toimii 1930-luvun Chicago-look-like, joka on pullollaan elämää ajan hengessä. Aikamatka on uskottava ja varsin kiehtova.
Voi, miten maukasta katsella ja koskea
Graafisesti Mafia: Definitive Edition luottaa Mafia III:n pelimoottoriin, josta otetaan kaikki irti. PC:llä grafiikka on maksimiasetuksilla vietävän kaunista, vaikka säteenseurantaa ei tuetakaan. Hyvin tehty ambient occlusion takaa realistisen näköisen valaistuksen ja screenspace reflection tekee riittävän hyvää heijastusjälkeä pitääkseen kuitenkin laitteistovaatimukset kohtuullisina. Peli on sanalla sanoen kaunis.
Koska kaikki on tehty aivan uusiksi, on elämys samaa tasoa kuin Resident Evil 2 Remaken kanssa. Tarina on yhtä herkullinen kuin alkuperäisessä Mafiassa, mutta nyt kaikki on vain monin kerroin siistimpää.
Äänistäkin on pakko antaa pelkkää ylistystä, sillä 1930-luvun tunnelma rakentuu hienosti autoradion ja akuankkatööttien ansiosta varsin autenttisesti.
Lakerikengät liukuvat ja kumi käryää
Pelattavuus on samaa tasoa kuin Mafia 3:ssa. Ampuminen on hieman jäykkää, mutta hiirellä sekin luonnistuu maukkaasti, mikäli kaikki tähtäysavustukset ovat pois päältä.
Autolla ajaminen on todella kivaa simulaatiotilassa. Ajomalli on lähes sama kuin Project Cars 3:ssa, joten simcademaisella tuntumalla 1930-luvun autoja on ilo paiskoa. Driftailu sujuu nätisti, kunhan varoo spinnailuja. Autot tuntuvat painavilta ja tehokkuus on uskottavaa. Ajaminen on pelin parasta herkkua.
Vielä julkaisun aikaan Mafia: Definitive Editionista löytyy erikoisia bugeja, jotka tuovat väistämättä mieleen surullisen kuuluisan Assassin’s Creed Unityn julkaisun. Toivottavasti nämä saadaan taputeltua pian päivityksillä pois, sillä muuten peli on mitä hauskinta viihdettä.
Kannattaako ostaa?
Mafia: Definitive Edition on ehdottomasti pelaamisen arvoinen, mikäli alkuperäinen Mafia on kokematta. Vanhoille pelaajille nostalgian värinät heräävät varmasti, mutta noin 10–12-tuntisen kampanjansa vuoksi se saattaa herättää täysihintaisena harmia 60–70-tuntisiin seikkailuihin tottuneille. Mafian Chicagossa on kuitenkin kiva leikkiä myös kampanjan jälkeen, joten rahalle saa kivasti vastinetta.
Lue myös Mafia II:n ja III:n remake-versioiden arvostelut tästä.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.