Mafia: The Old Country toimii hyvänä lääkkeenä ennen Grand Theft Auto VI -pelin saapumista avoimen maailman rikollissimulaattorina. Tässä pelissä ollaan vain Sisiliassa ja 1900-luvun alkupuolella.
Kuljet työnantajasi, eli omistajasi ykkösmiehen kanssa Sisilian maaseudulla. Saavutte hienon villan pihalle ja tehtävänäsi on vaatia säälittävältä köyhältä viinitilalliselta suojelurahaa. Mies on vastahakoinen, joten puukot esiin. Tätä ovat ensimmäiset säätötunnit Mafia: The Old Country -pelissä, jossa loikataan Mafia-pelisarjan alkulähteille, esiosan muodossa.
Enzo, mutta ei Ferrari
Pelin päähenkilönä toimii pykälää tunkkaisemman lapsuuden kaivosduunarina viettänyt Enzo-niminen hemmo pakenee työleiriltä Sisilian postikorttimaisemiin. Enzo tutustuu ensitöikseen kartanonherraan, joka tarjoaa tälle majapaikan ”hommia” vastaan. Aluksi Enzon hommat ovat perusduunia, kuten viinipullojen roudausta ja muuta maatilan paskahommaa, mutta pian Enzolle opetetaan stiletin käyttö. Enzo pääsee tekemään parempaa keikkaa kartanonherran luottoukkojen kanssa, eli hän hivuttautuu pikkuhiljaa syvemmälle järjestäytyneen rikollisuuden ytimeen. Samaan syssyyn Enzon paisuvaiskudosta kiusaa kartanon isännän upea tytär, joka flirttailee kiusallisesti.
Elokuvamainen kokemus
Vaikka Mafia-pelit ovat tähän asti olleet tunnettuja siitä, että ne muisuttavat Grand Theft Auto -tyylistä pelattavuutta avoimella maailmalla ja avoimehkolla tekemisellä, on The Old Country poikkeava. Toki sama teema ja asetelma on läsnä, mutta Mafia: The Old Country nojaa toiminnan sijaan enemmän elokuvamaiseen kertomukseen ja pitkiin välivideoihin.
Pelissä kestää kauan, ennen kuin päästään alkuun, mutta kun päästään, ollaan jo mafian palkkalistoilla.
Itse pelattavuus on varsin toimivaa. Hahmo ja hepat liikkuvat sujuvasti ja tuovat vahvasti mieleen Red Dead Redemption 2:n. Mutta myös Hitman-peleistä on ammennettu ominaisuuksia. Esimerkiksi vihollisia voi hämätä heittämällä kolikoita, joita ne sitten tulevat ihmettelemään, tämän seurauksena ryökäleet voi kuristaa ja piilottaa lähellä oleviin arkkuihin.
Autojakin on. Autoilla ajellaan pääasiassa maaseudun hiekkateillä ja ne käyttäytyvät fysiikaltaan joko löysän arcademaisesti tai pelaajan halutessa simulaatiomaisemmin.
Pelissä on vahva ja imuisa tunnelma, vaikka kerronta onkin paikoitellen hidasta kuin makaronin keittäminen tulitikun lämmitysvoimin. Tarina käsittelee vahvoja teemoja, kuten suvun myrkyllisyyttä, kunniaa ja rikollisen elämän hintaa.
Peli panostaa Rockstar Gamesin pelien tavoin suureen määrään yksityiskohta, jotka tekevät pelimaailmasta todella kiinnostavan ja näyttävän – kiitos kuuluu osin myös Unreal 5 -pelimoottorille. Joskin kaikki läppä puuttuu, joka näissä edellä mainituissa esikuvissa on kuitenkin suuri vetovoimatekijä.
Ääninäyttelijät ovat hyviä ja pelaaja voikin valita, puhuvatko he sisiliaa vai englantia sisilialaisittain murtaen. Immersio on luonnollisesti parasta sisiliaksi.
Kaikki ei kuitenkaan ole aivan täydellistä. Pelin tehtävät toistavat samaa kaavaa läpi reilun 10 tuntisen tarinan ajan. Lisäksi avoimessa maailmassa edetään pääasiassa lineaarisesti tarinan mukaan eikä pelaaja voi esimerkiksi valita tehtäviä samaan tapaan kuin Far Cry, Assassin’s Creed tai Grand Theft Auto -peleissä. Pelin juonenkäänteet itsessään ovat myös jo kaukaa ennustettavissa, jos on katsonut elokuvia tai pelannut tarinapelejä ennenkin.
Graafisesti huikea
Pelin moottorina jauhaa Unreal 5 ja se näkyy. Peli on PS5 -konsolillakin aivan järkyttävän hyvän näköinen, etenkin HDR-väreillä pelattuna. RTX-toimintoja käytetään ainakin varjoihin ja valaistukseen. Osa heijastuksista luottaa kevyempään screen space -tekniikkaan.
Piirtoetäisyydet ovat valtavia ja maisemat postikorttikamaa. Valaistus ja pilvet ovat hämmentävän aidon näköisiä. Lisäksi kaikki yksityiskohdat pelimaailmassa loistavat edukseen, sillä pelin hidas tempo mahdollistaa kaiken tarkkailun nopeatempoisia pelejä paremmin.
Myös äänisuunnittelu on hyvää ja etenkin 5.1-tilaääntä hyödynnetään todella tehokkaasti.
Kannattaako ostaa?
Mafia: The Old Country ei ole pitkä peli. Sen nykäisee läpi muutamassa illassa tai parissa työpäivässä. Se on kuitenkin järkyttävän hienon näköinen avoimen maailman yksinpeliseikkailu, joka palaa Mafia-pelisarjan juurille. Se on viihdyttävä ja kiva pelattavuudeltaan. Sen lyhyehkö kesto, hidas tempo ja lineaarisuus saattavat olla kuitenkin osalle kynnyskysymyksiä.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.