Mainos
Maneater yrittää vyöryttää pelaajan sille isommalle hainkalastus veneelle, mutta päätyy suoraan kahden markan perintö-Busteriin. Hetkittäinen hauskuus on silti läsnä, mutta jaksaako se kantaa?

Maneater on mm. Killing Floors pelistä tutun Tripwiren huumorin kukinnoilla maustettu avoimen pelimaailman hairoolipeli (#SharkPG).

Maneater-pelissä pelaaja ottaa ohjattavakseen härkähain ja lähtee kostoretkelle, tarkoituksenaan teurastaa mahdollisimman monta typerää ihmistä sekä kasvaa pentuhaista aina jättimäiseksi Megalodon-haiksi – tai ainakin melkein yhtä isoksi. Nopeutetun evoluution myötä hain kerätessä tasoja, kasvaa hai myös koossa.

Mainos

Olipa kerran kala

Haimme tarina alkaa kohdusta. Tosi-tv-sarjan itseään täynnä oleva hainmetsästäjä tappaa antisankarimme emon, repii sankarin ulos kohdusta ja viiltää sankarin kuontaloon ikävän arven. Tästäpä kovin tulistuneena alkaa pikkuisen kasvumatka pureskelijasta tuhoajaksi. Tarinaa siivitetään välillä tosi-tv-sarjan välianimaatioin, jotka hymyilyttävät, jos pelin kuivakka huumori puree.

Tarjoiluehdotuksena ihmislihaa suolavedellä

Maneaterissa pelaajan tehtävänä on metsästää tarpeeksi hainmetsästäjiä ja kasvaa isoksi. Pahaa aavistamattomia mereneläviä syödään matkalla, mutta veden alle mahtuu myös muita petoja, joiden kanssa on taisteltava.

Taistelun ja syömisen lisäksi avoimeen pelimaailmaan on ripoteltu kaikenlaista löydettävää. Lisäksi Rick & Morty -sarjasta tuttu Chris Parnell kommentoi kertojana tapahtumia.

Rannoilla ja vedessä liikkuvat ihmiset ovat jo olemukseltaan niin typeriä, että hain napsuvat leuat suorastaan huutavat heidän poistamistaan tältä olevaisuuden tasolta. Kaikki tapot kasvattavat pelaajan ominaisuuksien päivitysvarantoja, joten leuat kannattaa pitää liilkeessä.

Liiku kuin lohi

Liikkuminen veden alla on suhteellisen sujuvaa, vaikkakin ylös ja alaspäin liikkuminen on kiinnitetty oikeaan analogitattiin kameran kera. Tämä luo välillä ärsyttäviä virheliikkeitä, varsinkin taisteluissa, mutta muuten vedenalaista maailmaa tutkiessa toimii ihan ok.

Taistelut on luokkaa pure, väistä, syö nopeammin kuin toinen. Mekaniikkoihin on lisäilty marginaalisia parannuksia taitojen päivitysten suhteen, mutta kovin nopeasti ei niissä huomaa parannusta. Taisteluissa, joita suurin osa pelin tehtävistä vaatii, peli menee epämääräiseksi puuroksi kameran ja pelaajan taistellessa näkyvyydestä. Viholliset viuhuu ohi, pelaajan yrittäessä väistää alligaattoreita tai metsästäjien luoteja. Tämä on sääli, sillä jos taistelu olisi mielenkiintoisempi, olisi pelikin paljon nautinnollisempi pelattava.

Suloisia merellisiä sointuja?

Veden alla napsuvat hain leuat tuovat kivan virneen huulille, ja rapsakasti hampaisiin hajoavat kohteet iskevät ilkikurisuuden suoneen kuin pieni annos piristäviä. Muuten äänimaailma on ihmisten kirkunaa, vedenalaisten eläinten elämöintiä ja harvakseltaan maaston tuomaa erilaista äänimaisemaa.

Graafisesti peli on ihan kelvollisen näköinen, vaikkakin näyttää lähinnä PS3-ajan peliltä. Mitään ihmeitä ei siis grafiikan, eikä äänen puolella kohdata.

Tosissaan vai läpällä?

Maneateria on vaikea verrata muihin haipeleihin, varsinkin muihin hairoolipeleihin, sillä niitä ei juuri markkinoilta kumma kyllä löydy. Avoimen pelimaailman peleihin verrattuna tämä huumorivälipala on sieltä paskemmasta sivutehtävien manuaalista napattua kuraa; peli jaksaa viihdyttää vain lyhyiden hetkien ajan, ennen kuin itseään toistava meininki iskee pelaajan tajuntaan.

Huumoripeleissä vaikeus on löytää huumorityyli, joka uppoaisi moneen. Maneaterin kuivakka ja näppärä tyyli jaksaa ehkä hymyilyttää, mutta tuskin saa isoja nauruja aikaiseksi. Huumoripelit ovat aina hieman kertakäyttöesineitä. Maneaterin oppikirjamainen avoimen pelimaailman meininki ei paljoa tätä paranna, vaikka tekemistä riittääkin noin 12 tuntia kestävän kampanjan verran.

Kannattaako ostaa?

Maneateria voi suositella huumoripelien ystäville ja uteliaille, mutta suositus on lähinnä sellainen pakkasesta saapuvan kädenlämpöinen. Surkeaksi ja monotoniseksi äityvä taistelu on pelin pahin puute. Pitkäksi aikaa peli ei jaksa viihdyttää, joten tähän kannattaa halutessaan tutustua ehkäpä alelaarin kautta.