Marvel’s Wolverine -arvostelu – menneiden aikojen putkijuoksu

Marvel’s Wolverine on Marvel’s Spider-Man -pelien takaa löytyvän Sonyn omistaman Imsomniac Gamesin seuraava supersankariseikkailu. Saako 120 milj. dollarin budjetilla uuden mestariteoksen, vai tuliko tällä kertaa ihmissutta?

Pelin alussa röyhkein pulisongein ja Ace Ventura – Luonto kutsuu -kampauksella varustettu Logan ei ole vielä mikään sankari vaan enemmänkin haavoittunut eläin: muistinsa menettänyt, metsän keskellä neppaileva mutantti. Kun pelin alku vähitellen vaihtuu raakaan väkivaltaan, kynnet eivät tunnu sankarin aseelta vaan viimeiseltä vaistolta selviytyä. Kohdatessaan epäoikeudenmukaisuutta ja tukea antavan Nathaniel Essexin, susimiehestä tulee soturi, joka yrittää kynsiä tiensä takaisin ihmisyyteen ja Ryhmä-X:ään.

@respawn_fi Marvel’s Wolverine -arvostelu – kannattaako se ostaa? #marvelswolverine #wolverine #ps5 ♬ Like a Prayer (Choir Version From “Deadpool & Wolverine”) – I’ll Take You There Choir

Tarina keskimääräistä karvaisemmista olkapäistä

Marvel’s Wolverine kertoo luonnollisesti Loganista – miehestä, joka yrittää jälleen kerran löytää paikkansa maailmassa, vaikka menneisyys ei suostu päästämään pulisonkisankarista irti. Pintaa syvemmällä kyse on ennen kaikkea identiteetistä, syyllisyydestä ja siitä, voiko ihminen – tai mutantti koskaan todella paeta sitä, mitä hän on tehnyt. Tarina kuljettaa Wolverinen tuttujen Marvel-kuvioiden keskelle, mutta ei tyydy pelkkään fanipalveluun. Pelaajan kannattaa odottaa väkivaltaista ja paikoin jopa yllättävän synkkää toimintaseikkailua, jossa kynnet eivät ole ainoa asia, joka repii karvaisia olkapäitä kappaleiksi.

Minkälainen peli on teknisesti?

Marvel’s Wolverine ei ole seuraava Spider-Man, joka tarjoaa massiivisen avoimen pelimaailman miljoonine yksityiskohtineen ja tehtävineen. Marvel’s Wolverine on PS2-aikakauden puolivälin putkijuoksutoimintapeli, jossa mäiskitään rosvoja ja edetään lineaarista tarinaa pitkin. Kun tämän faktan ymmärtää, voidaan peliä alkaa tarkastelemaan sitä siinä kontekstissa eikä verrata Red Dead Redemption 2:een tai Marvel’s Spider-Man -peleihin. Ennemminkin The Bounceriin tai alkuperäisiin God of War –peleihin.

Marvel’s Wolverine on omassa sarjassaan todella hiottu kokonaisuus. Okei, totta kai pieniä bugeja on siellä täällä, mutta ei mitään pelin tai immersion rikkovaa.

Yksi, missä Marvel’s Wolverine tuntuu vanhalta, on se ettei se yritä viedä peliskeneä eteenpäin. Se ei tee mitään, mitä Spider-Manit tai ne PS2-aikakauden toimintapelit eivät olisi jo tehneet. Se ei tuo mukanaan mitään huikeita uudistuksia. Se on rehellisesti Marvel-räiskintäpeli. Se ei välttämättä ole sitä, mitä suurin osa Spider-Man-faneista odotti. Se on Wolverine – eri peli. Tätä sai 120 miljoonalla dollarilla, maistui tai ei.

Grafiikat ja äänet?

Grafiikka on tavallisella PS5:llä varsin näyttävää säteenseurannat päällä. Tällöin ruudunpäivitysnopeus lukkiutuu kuitenkin 30 kuvaan sekunnissa. Jos haluaa fluidia mäiskintää – joka etenkin vaikeimmalla vaikeusasteella on tarpeen, voi peliä pelata myös rumempana 60 kuvan sekuntivauhdilla vieläpä VRR-päällä, jotta haamukuvia voidaan generoida sekaan pelin sulavoittamiseksi entisestään. Mutta tällöin varjot ja heijastukset ottavat osumaa.

Äänet ovat taattua Hollywood-tasoa. Ääninäyttelijät ovat hyviä, musiikki on eeppistä ja tehosteet subbaria rääkkääviä. Toimii!

Kannattaako ostaa?

Marvel’s Wolverine on vanhan liiton suoralinjainen toimintapeli, joka on todella hiottu, mutta se ei yritä ottaa kunnianhimoisia askeleita muuttaakseen pelimaailmaa. Jos se tuntuu 13 tunnin mittaisena putkimäiskintänä liian kalliilta, kannattaa odottaa. Huono peli se ei ole missään nimessä, mutta siltä ei kannata odottaa yhtä suuria kuin Marvel’s Spider-Man -peleiltä.