Entiset Black Ops -agentit Cross (Steven Seagal) ja Manning (Steve Austin) joutuvat keikalle suljettavaksi määrättyyn vankilaan, jonne kuljetetaan väliaikaisesti kaksi naisvankia. Pöhöttyneet ja vanhentuneet ex-sankarit eivät saa nauttia kauaa vankilan rauhasta, sillä pian liittovaltion poliiseiksi naamioituneet rosvot hyökkäävät vankilaan, kaapatakseen naisvangit.
"Lokkimies" on ikääntynyt ja lihonnut sitten viimenäkemän.
Jaaha – vanhat, lihonneet ja turvonneet kasaritähdet on kaivettu naftaliinista ja pakotettu jälleen esittämään kovaa jätkää. Steven "seagull" Seagal on niin turvonnut ja ikääntynyt, että hymy tulee välittömästi huulille kun miehen olemus ensikertaa paljastetaan. Steve Austin on puolestaan niin täynnä botoxia, että mies ei näytä ikääntyneen sitten 1990-luvun tippaakaan. Herrat painelevat kuin kulta-aikoinaan, mutta itse elokuva on järkyttävintä roskaa sitten miesmuistin.
Tarinaa ei ole nimeksikään, dialogi on järkyttävää itsestäänselvyyksien latelemista ja näyttelijäntyö on karmeaa. Elokuva on sentään kuvattu RED-leffakameralla, mutta se näyttää silti halvalta tv-sarjalta. Ja valitettavasti se myös tuntuu b-luokan tv-leffalta.
Leffan eteneminen on niin puuduttavaa katsottavaa, että katsojalle tulee eteen 20 minuutin kohdalla kolme vaihtoehtoa: a) nukahtaminen, b) kelaaminen tai c) levyn poisto koneesta ja sen hävittäminen. Itse yritin väkisin katsoa koko rainan loppuun, mutta näin jälkeenpäin koin sen erittäin kiduttavaksi.
Elokuvan naiset ovat pukeutuneet näyttävästi miesten vaimonhakkaajapaitoihin.
BD-levyllä on myös bonuksia. Toisten leffojen trailereita ja neljä kulissien takaista koostetta.
Maximum Conviction on elokuva joka olisi pitänyt jättää tekemättä. Koska se kuitenkin on tehty, kannattaa suojella itseään ja jättää se katsomatta.
