Medal of Honor: Above and Beyond tarjoilee vihdoin kaivattua sotapelimannaa kaikille VR-pelaajille. Mutta onnistuuko EA:n uusi sotapeliräiskintä haastamaan indiesuosikki Zero Caliber VR:n?
Medal of Honorilla on merkittävä historia. Pelisarjaa voidaan pitää Call of Duty– ja Battlefield-pelien isänä, joka näytti, miten ensimmäisen persoonan sotapelien tie viitoitetaan. Nyt pelisarja aikoo tehdä uuden avauksen, tuomalla tutun genren virtuaalitodellisuuteen.
Sarjan 17. peli, Medal of Honor: Above and Beyond sijoittuu tuttuun tapaan Toisen maailmansodan aikaan liittoutuneiden puolella. Pelin tavoitteena on vuonna 1999 julkaistun esiosan tavoin tuhota natsi-Saksan suunnitelmat ja eliminoida saksalaiset joukot.
Panzerwagen, schweinehunde und ein jägermeister!
Pelin tarina seuraa nuorta taistelijaa. Mies haavoittuu pelin introkohtauksessa, jonka jälkeen kuntoutuksen myötä palataan jälleen tantereille natsi-Saksaa vastaan. Tarina käynnistyy pikkuhiljaa keskustelujen kautta, hahmoihin ja hyökkäysstrategiaan tutustuen.
En lähde tarinaa tässä sen enempää spoilaamaan, sillä kampanjalla on kestoa vain noin kymmenisen tuntia. Antaa siis pelin itse kertoa tarinansa sitä pelaaville.
Pätkissä ja osissa
Yksi selkeä miinus pelin tarinankerronnassa tulee jatkuvista latausajoista. Pelin kohtaukset ovat hämmentävän lyhyitä ja joka välissä ladataan melko pitkään. Tähän varmasti saadaan optimointia, mikäli peli myy hyvin ja EA tarjoaa Respawn Entertainmentille rahaa optimointia varten, mutta ainakin julkaisun kynnyksellä moinen pätkiminen rikkoo tarinankerrontaa varsin turhaan.
Pätkiminen selittyy teknisiin haasteisiin, jonka vuoksi peli näyttää niin hyvältä. Pienet pelialueet on helpompi optimoida näyttämään paremmilta kuin suuret kokonaisuudet. VR-vie kuitenkin moninkertaisesti enemmän tehoa näytönohjaimelta kuin tavallinen 2D-pelaaminen.
Sotaa, jossa tulee hiki
Peli ei anna roolipelimäistä mahdollisuutta muokata omaa hahmoa, mutta pelaamisen voi tuunata mieleisekseen, jottei yrjö lennä kaaressa heti ensimetreillä. Toiminnallisuuksiltaan Respawn Entertainmentin tuotos onkin varsin mallikelpoinen. Suurin osa tärkeimmistä VR-säädöistä on mallikkaasti muokattavissa ja testattavissa ennen valinnan tekemistä – vieläpä tarinan kannalta oivallisesti toteutettuna.
Teknisesti Medal of Honor: Above and Beyond toimii kuten hyvä VR-sotapeli toimii. Käsillä tehdään tärkeimmät; ammutaan, ladataan ase, heitetään kranaatit ja ratkotaan puzzlet. Uutena juttuna kranaatin sokan voi poistaa myös ”hampailla”.
Liikkuminen tapahtuu kuten FPS-sotapeleissä yleensä, mutta pahoivoinnin ehkäisemiseksi apunaan voi käyttää ns. ”tunnelinäköä”.
Mikäli pelaaja on tottunut VR-räiskijä, on hän kotonaan heti ensituntumalta. Jos VR-sota on uutta, pelaamisen mekaniikoiden oppimiseen voi mennä hetki. Esimerkiksi kyykkyyn ja suojiin mennään oikeasti kyykkäämällä ja rymimiset tehdään lattialla laahautumalla.
Ainoa selkeä häiritsevä miinus tulee kiikaritähtäin kiväärin kiikarin toteuttamisesta. Täydellisen esimerkillisesti sen on toteuttanut jo aikaisemmin mainittu, erittäin hyvä VR-shootteri Zero Caliber VR. Medal of Honorin sniper-tähtäys on kaksulotteinen ja toteutettu yllättävän ankeasti. Ehkäpä siihen saadaan joskus muokkauspäivitys – mahdollisesti ei.
Joku määkii taatusti hyppynapin puutteesta, mutta mielestäni pelin tarjoama sota ei sellaista kaipaa. Kyseessä on tarina tetsaajasta, ei seiniä pitkin kiipeilevästä CoD-jonnesta. En ainakaan itse kovin mielellän hyppisi ja pomppisi 20 kg:n painoinen tetsausvyö rinnuksilla, konetuliase kädessä ja kaksi kivääriä selässä. Jos joku hyppynappia tähän kaipailee, käyköön armeijassa kokeilemassa kuinka realistista sodassa hyppelehtiminen oikeasti on.
Soljuvaa VR-sotaa
Pelissä on Call of Dutyjen tapaan mahtavia eeppisiä hetkiä, jotka ovat virtuaalitodellisuudessa intensiivisempiä ja ikimuistoisempia. Heti alkuun päästään nauttimaan junan räjäyttämisestä kiskoilla ja kaupunkisodasta viihtyisän ranskalaiskaupungin idyllisillä nupulakivetyksillä. Tämän jälkeen mennään lentokoneeseen.
Kaikki nämä hetket tekevät Medal of Honorista parhaimman VR-räiskintäpelin, jonka tasolle edes Zero Caliber ei yllä. Medal of Honor tarjoaa kokemuksia ja muistoja, jotka jäävät mieleen.
Kaikeksi riemuksi pelissä on myös moninpelitilat, joissa voi kokeilla äärimmäistä räiskintäkyvykkyyttään astetta fyysisemmässä muodossa.
Kaunista katsottavaa
Graafisesti Medal of Honor: Above and Beyond on esimerkillisen kaunis. Viimeisimpia RTX-tehosteita ei tietenkään käytetä, mutta pelin grafiikka ei häpeä yhtään moderneille sotapeleille. VR-maailmaa on ilo ihastella. Yksityiskohtia on paljon, hahmot ovat uskottavia pelihahmoisuuksistaan huolimatta ja piirtoetäisyyskin on pitkä.
Äänistä on myös annettava kehuja. Sota kuulostaa sodalta, musiikit tuovat wanhan ajan tunnelmaa mukanaan ja dialogi on kliseistä, mutta laadukasta.
Kannattaako ostaa?
Medal of Honor: Above and Beyond on hauska, mutta ennen kaikkea uskottava ja viihdyttävä aikamatka Toisen maailmansodan aikaiseen sodankäyntiin. Peli on toteutettu hienosti, se näyttää hyvältä, omaa kiinnostavan tarinan ja tarjoaa kokemuksen, joka muuttuu hyviksi sotamuistoiksi.
Pelisession päätyttyä huomaa, miten hyvää pohje- ja reisitreeniä tulikaan tehtyä, joten pelaamisesta ei koe edes syntistä oloa. Jalkapäivä, check!
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.