Mega Man 11 -arvostelu – Hieno paluu pelisarjan juurille

Vanha kunnon Mega Man tekee paluun uusissa kuosissa. Vieläkö kone toimii kuin rasvattu, vaiko alkaako ajan havina natista liitoksissa?

Perinteisen 2D-tasoloikan tarinassa Dr. Wily on nuoruudessaan kehittänyt robottien turbottamiseen tehdyn Double Gear -systeemin. Vanhoilla päivällä vanha kehno muistaa unessaan laitteen ja juonii jälleen tiukan maailmanvalloituskampanjan kahdeksan kidnapatun robotin kera. Dr. Light, Wilyn vanha kumppani valjastaa luotetun Mega Man -robotin Double Gearin prototyypillä ja Mega Man lähtee jälleen kerran, tällä kertaa turboahdettuna, metsästämään villiintyneitä robotteja.

Sarjakuvamainen ja hyvin tehty kokonaisuus

Mega Man 11 on nimensä mukaisesti Mega Man -pääsarjan 11. osa. Kaikenlaisia Mega Maneja on tehty roppakaupalla ja valitettavan moni Mega Man X3:n jälkeen onkin ollut unohdettavaa ja jopa myötähäpeää aiheuttavaa rompetta. Mega Man 9 ja 10 veivät sinisen sankarin jälleen kasibittisten grafiikoiden nostalgiseen aikaan, tarjoten veitsenterävää kontrollia ja hermoja kiristäviä tiukan haasteellisia kenttiä. Mega Man 11 jatkaa samalla tutulla Dr. Wily -pääpahiksen ja kahdeksan robottimestarin meiningillä, mutta paketoi bittisankarin uusiin Cel Shading -tehostekuosiin. Grafiikka on tehty hyvällä maulla, ja tällä kertaa uudistus toimii ilman myötähäpeää.

Vapaa valinta, mutta logiikkaa suositellaan käytettävän

Mega Man 11 on sisällöltään sitä samaa vanhaa hyvää mega mania. Kontrollit ovat edelleen partaveitsen terävät – tosin joissain tilanteissa uudet grafiikat tulevat sen tielle, missä kohtaa hyppy onnistuu. Onneksi tälläisiä grafiikan kanssa tahimisia ei ole kuin ihan pari, ja kun veteraani pääsee sinuiksi, ei niistäkään muodostu enää ongelmaa.

Pelisarjaa tuntemattomille, käydään pari perusasiaa läpi nopeasti nopeasti; kun Mega Man voittaa yhden kahdeksasta robomestarista, saa hän hänen aseensa käyttöön. Jokaisella robomestarilla on heikkoutensa tiettyä asetta kohtaan. Robomestarien nimien perusteella voi kohtuu huvin päätellä suositeltavaa pelaamisjärjestystä vapaasti valittavista kentistä.

Uutta Mega Man 11:ssa on Double Gear -systeemi. Mekaniikan käyttö kuumentaa DG -järjestelmää, ja jos mittari menee punaiselle päätyyn asti, jää Mega Man hetkeksi ilman DG:n apuja. Energian ollessa vähissä voi molemmat puolet laukaista yhtä aikaa. Toinen puoli lisää aseiden tehoja ja toinen puoli hidastaa aikaa. Näille on käyttönsä, mutta veteraanien sipulikyyneliä helpottaakseen sanottakoon, ettei kumpaakaan ole pakko käyttää pelatessa.

Myös robottimestarit ovat tällä kertaa turboahdettuja, ja pomotaisteluissa onkin leimaavana meininkinä taistelun kuluessa muuttuvat hyökkäyskuviot. Vaikeusasteitakin on tällä kertaa neljä, joten pelistä pääsee nauttimaan eritasoiset pelaajat.

Hieno paluu juurille

Mega Man 11 yksinkertaisesti toimii ja on hieno paluu juurille sopivasti modernisoituna. Tämä on hyvä suunta ja toivottavasti tätä tulee lisää. Double Gear on hyvä lisä, joka ei tule hyvän meiningin tielle, mutta löytää paikkansa sopivissa väleissä pelaajan niin halutessa. Hyvä Capcom, tervetuloa takaisin!