Kun kovanaama Jason Stathamin kiiltävä kuula ja esihistoriallisen suurihammashain purukalusto isketään samaan kehään, on lopputuloksena kehässä irvistelyä ilman iskuja. Meglodon, alkuperäisnimelltään The Meg, on iso ’Meh’.
Hohhoijaa. Tarina lyhyesti: Mariaanien haudan pohja ei olekaan pohja, vaan sen huurteisen pinnan alla onkin toinen pohja. Tietysti siinä pinnan ja toisen pohjan välissä on tilaa jättiläismäisille fisuille. Kun tutkijat menevät huurteisesta pinnasta eestaas reissulle, mukaan pomppaakin jotain järkyttävää, uuu! Nimittäin esihistoriallinen suurhammashai, Megalodon. Koska tämä kala on niin hurja, ja se puree niin lujaa, on ainoa ratkaisu hakea väsyneen takakireä ja alkoholisoitunut ex-sukeltaja (Jason Statham) vetämään isoa merenelävää turpaan.
Missä gore?
Jon Turtletaubin ohjaama ja Jason Stathamin pääosittama, moderniksi tappajahaiksi intoileva Megalodon jää melkoiseksi maitovalaaksi. Kumpainenkin edellä mainittu on ilmaissut pettymyksensä studion päätökseen fileerata fisuleffalta sisälmykset pois, jättäen pelkän kimaltelevan suomuisan pinnan ja ne iiks ääks torahmpaat. Jos maitovalas olisi tämän nähnyt, olisi se myös haukotellut – tosin valaat ovat elokuvan ainoita jotka saavat edes leivää gorekäsittelyä.
Tästä kesäkeittoa maultaan muistuttavasta kalasopasta on jätetty ketsuppikin (veri) pois. Megalodon on studion päätöksellä leikelty sellaiseksi turhakkeeksi, että mikään ei tunnu miltään, huumori on vaivaannuttavaa, eikä tarinan köyhyyden vuoksi juuri kenestäkään välitä sen kummemmin. Jengiä kyllä kuolee ihan huolella tässä leffassa, se ei vaan tyylivalinnan puolesta kosketa millään tavalla.
Tappajahaissa pari nuottia teki sen mitä Megalodonissa ei saada aikaan edes miljoonien tehosteilla.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.