Metro-pelisarja perustuu Dmitri Gluhovskin kirjoittamiin kirjoihin, joita on trilogian verran – kuten nyt Metro Exodus -pelin myötä pelejäkin.

4A Gamesin kehittämä ja THQ:n julkaisema Metro 2033 -videopeli putkahti ulos vuonna 2010. Se sai jatko-osan Metro: Last Lightin vuonna 2013, joka epäsuorasti seurasi kirjatrilogian toista osaa. Näistä julkaistiin myöhemmin Redux-uudelleenlämmittelyversiot päivitetyillä grafiikoilla Deep Silverin toimesta.

Metro-pelit ovat selviytymiskauhuräiskintää, ja ainakin ensimmäinen Metro oli aivan saatanan pelottava, ahdistava, tunnelmallinen, loistava, ja imi tietokoneesta aivan kaiken tehon, olleen näin myös erittäin kaunis. Kaikki Metro-pelit ovat yksinpelitarinoita, joten kimpassa kuumottavia metrotunneleita ei päästä kokemaan.

Mainos

Ayrtom снова в деле!

Metro-tarinoiden sankarina toimii Artyom-niminen isäntä, ydinsodan jälkeisessä itänaapurissa, eli Venäjällä. Ainoa paikka, mihin radioaktiivista sätinöintiä pääsi pommin räjähdyksen aikana karkuun, olivat metrotunnelit. Näissä asustelee kourallinen selviytyneitä ja tietenkin yliannostuksen raadonia nauttineet verenhimoiset mutantit. Tällä kattauksella pitäisi sitten selviä hengissä. Tiukka survivör-henki pihiseekin Metro-peleissä.

Nyt ollaan ulkona!

PC-kohu Steamin ja Epic Games Storen välillä

Kolmas ja viimeinen trilogian osa Metro Exodus julkaistaan Deep Silverin puolesta. PC:llä kohun saattelemana julkaisukauppana toimii Fortnitesta tutun Epic Gamesin verkkoshoppi, sillä Deep Silver päätti vetäistä pelin pois Steamista 30 prosentin suuruisen provision vuoksi. Hiekkalaatikkotappelua on siis luvassa, ja huhujen mukaan peli saapuisi Steamiin joskus vuonna 2020.

Kirjatrilogian päätös – ehkä myös pelitrilogian?

Metro Exodus päättää Artyomin seikkailut ainakin kirjojen osalta. Se, että jatkuuko Artsin seikkailut spin-off-sarjana myöhemmin ovat myöhemmän ajan kysymyksiä. Asetelma on ajaton, joten luulisin tästä aiheesta jonkun ottavan kopin, mutta jos ei kuitenkaan Bethesda. Eihän? EIHÄN?!

Exoduksen tarina menee kirjojen myötä maaliin. Trilogian kolmannessa osassa jengillä ja Artyomin naisystävällä, Annalla alkaa palaa käpy protagonistin lapselliseen jankkaamiseen siitä, että maan pinnalla on olemassa paikkoja, joissa voisi vielä hengittää.

Artyom väittää kuulleensa radiolähetyksen, joka tukee Artsin kertomaa tarinaa maanpäällisestä, elinkelvollisesta alueesta. Sitkeänä sissinä ja Metrojen pelastajanakin tunnettu Artyom päättää lähteä tutkimaan asiaa ja huomaa, että kaikki eivät olekaan niinkuin “vanhat ja viisaat” ovat puhuneet. On siis oletettavissa salaliittoja ja pettuleipä-blinejä.

Metromaailman persuja

Suurtakin suurempi

Pelialue on Metrossa nyt paljon isompi kuin koskaan ennen. Ei se mikään avoimen maailman peli olekaan, mutta nyt on pääosassa enemmän ulkosalla selviytyminen kuin ahtaissa tunneleissa – joita niitäkin kyllä on! Tämän huomaa esimerkiksi siitä, että melkein jokaisesta aseesta saa pitkänmatkan kiikarikiväärin, jolla selviää avomaastossa paremmin kuin aikasemmissa tunneliryöminnöissä.

Aurora-nimisellä rautalehmällä, eli junalla halkotaan pitkin Venäjän mannerta aina Moskovasta Volgalle asti. Juna toimii eräänlaisena liikkuvana tukikohtana.

Kartat ovat hyvän kokoisia, mutta niitä rajataan ylitsepääsemättömillä soilla ja raja-aidoilla. Ja ei, Artyom ei edelleenkään osaa uida.

Aurora puksuttaa pitkin preeriaa

Miltä se sitten näyttää?

No se, rakas lukijamme, näyttää aivan järjettömän hyvältä!

Itse en peliä tukevaa RTX-näytönohjainta omista, joten tämä lisä jäi testikoneella todistamatta, mutta eipä paljoa haittaa. Ultra-Wide-monitorilla tykittäen 2560×1080-resoluutiolla, maksimiasetuksilla on Metro Exodus yksi kauneimmista peleistä. Toki Directx12-vaihtoehto pelissä aiheuttaa välillä outoja graafisia bugeja, kuten valovoimakkuuden vaihtelua radikaalisti, riippuen mihin kohtaan katsoo, mutta niistä päästään eroon päivityksillä.

Nämä haitat ovat hyvin pieniä eivätkä vaikuta pelaamiseen juuri mitenkään, mutta viilaamista vielä on.

Sisäänrakennetulla photo modella voi ottaa pelistä kuvia, ja lisäillä niihin halutessaan filttereitä Instagram-kulttuurin tavoin.

Photo modella saa kikkailla #nofilter

Tönkköä liikehdintää ja Salkkarit-näytelmää

NPC-hahmot, eli muut henkilöt pelimaailmassa on animoitu tönkösti, mutta yksityiskohtia niissä piisaa. Kasvojen liikkeet ja puhe eivät mene aina yksiin, ja äärimmäisen kehnot ääninäyttelijät mukaan lisättynä saavat dramaattisetkin kohtaukset aikaan huutonaurua ja naamapalmuja. Nämä kohtaukset myös venyvät ja venyvät, eikä niitä ei voi ohittaa mitenkään, vaan kaikki on katsottava.

Venäläiset vääntävät stereotyyppiseen tapaan enklantia yhtä kauniisti kuin mekin, mutta sanavarasto on näillä sankareilla ääretön! Kirjakielistä ja vanhaa englantia blaastaavat Dimitrit tekevät ääninäyttelystä vieläkin naurettavamman.

Ihmisvihollisten looppaavat “I will find you, fucker” -heitot alkavat hyvin nopeasti kuihtua kokoon, joten heidät kannattaakin tiputtaa “kakskakkosella” epäröimättä.

Hirviöt on taas mallinnettu kivasti, ja vanhoista osista tutut susi-mutantti-örmelöt(?) ponnahtavat syliin innokkaasti kuin missit 90-vuotiaiden miljonäärien syliin.

Ihmismäiset mutantit ovat ehdottomasti niitä pelottavimpia, ja ne ovatkin hienosti animoituja.

Tekoälyä tosin ei vihollisilla tunnu olevan soluakaan, ja ihmisvihutkin antautuvat nopeasti kun ensin tiputtelee kiikarikiväärillä ne ensimmäiset vartijat. Idea on hauska, mutta se toistaa itseään aina pelin loppuun asti!

Aina on aikaa pippaloille!

Milläs sitten sitä ydinsaastesaastaa vastaan taistellaan?

Tee-se-itse-aseita on kourallinen, ja niistä voi muokata oikeastaan minkälaisen tussarin tahansa. Aseiden pohjana toimii kuitenkin perinteiset tuliluikut kuten Kalashnikov, revolveri, vanhoista jaksoista tuttu paine-ase ja haulikon aihiot. Heittoveitset, molotovit ja kranaatit ovat tietenkin mukana ydinsaastesaasteen poispyyhkimisessä.

Kaasunaamaria käytellään samaan säveleen kuin ennenkin, ja suodattimien vaihdosta muistuttaa tuttu äänimerkki. Nyt maski voi myös mennä rikki. Jos ei työpöytää tai raikasta happea löydy läheltä, niin henki lähtee helposti kuin Trumpilla mopo Twitterissä.

Tässä Exodus eroaa aiemmista peleistä, sillä siinä on crafting -systeemi. Nyt ei panoksia enää kaupitella, vaan pelissä pääsee loottamaan. Kuolleilta ihmisvihollisilta kerätään talteen matskua ja vihun pyssyn voi purkaa osiin, saaden siitä materiaalia, jolla voi lennossa valmistaa terveyssiteitä, suodattimia, heittoveitsiä yms. Varusteita joutuu korjailemaan, aseita puhdistamaan. Ruutia vaativat ammukset valmistetaan niille tarkoitetuilla työpöydillä, joita löytyy ripoteltuna maailmasta.

Normaalilla vaikeustasolla pelattaessa voi vähän vapaammin räiskiä menemään, mutta vaikeimmilla tasoilla kudit ja matskut ovat lopussa koko ajan, kuin lestadiolaisen vaihtoehdot. Niiden valmistus onkin paljon enemmän tärkeämpi akti kuin helpommilla.

Selviytymisen ja rakentelun ohella kannattaa välillä vaihtaa vapaalle

Metro Exodus on hieman keskeneräinen, mutta ihan viihdyttävä yksinpeli. Loputtomat välidialogit huonoilla ääninäyttelijöillä ja kehno tekoäly eivät tätä peliä silti pilaa. Yritystä on kovasti tehdä tästä se paras Metro-peli, mutta minusta tuntuu, että nyt on keskitytty enemmän ulkonäköön ja RTX-kikkeleihin kuin pelin tarinan ulostuomiseen ja mekaniikkaan, sekä uudelleenpelaamisarvoon.

Mainos