Mouse: P.I. For Hire -arvostelu – Astetta pippurisempi sarjakuvahiirietsivä

Mouse: P.I. For Hire on jäljittelee menneitä tuulia sekä visuaalisesti että pelimekaanisesti. Riittääkö tässä Hiiressä potkua, vai jääkö käteen pelkkä vanhan juuston tuoksu? 

Joka puolelta säntää gangsterihiiriä, poliisihiiriä – korruptoituneita tietenkin, sekä kaikki haluavat ampua ja hakata yksityisetsivä Jack Pepperin (Troy Baker). Taikuri on kadonnut ja mysteeri olisi selvitettävän, jos pysyy hengissä siihen asti.

Mouse: P.I. For Hire sai alkunsa 2023 tekniikkademosta joka nousi nopeasti viraaliksi. Nyt tästä ns. rubberhouse-animaatiotyyliä edustavasta käsin piirrettyä ja 3d taustaa yhdistävästä noir boomer-shooterista on vihdoinkin tupsahtanut kokainen peli.

Oli juustoinen sateinen yö…

Yksityisetsivä Jack Pepper saa tehtäväkseen etsiä taikurin, joka on kadonnut kesken esityksen. On kieltojuuston aika, ja joka paikka vilisee gansterihiiriä ja laitapuolen kulkijaa. Yksinkertaiselta hommalta vaikuttava keissi vie Jack Pepperin yhä syvemmälle Mouseburgin hämyisään ja korruptoituneeseen kudelmaan.

Pow ja piupiu

Mouse: P.I. For Hire on boomer-shooter, eli vanhoja fps-pelejä mukaileva peli, jossa taustat on 3D:tä, viholliset kaksiulotteisia ja hiiret rautaa. Upeasti animoitu peli tuo vanhan ajan mustavalkoanimaatiot, sekä lähihistoriasta 2D-tasoloikka Cupheadin. Mouse: P.I. For Hire ei ole mikään kovin vaikea peli sinällään, mutta sen isoin synti on se, että osumat sekä vihollisiin että pelaajaan ei ole kovin helposti huomattavia. Toki vihollisilta popsahtelee päät nätisti irti ja musta veri peittää maan, mutta jotenkin äänistä ja aseen potkusta jne puuttuu hieman jotain – tunnelma jää litteäksi sen suhteen kuten kirjaimellisesti kaksiulotteiset viholliset.

Taistelualueiden välillä etsitään hyvin yksinkertaisesti vihjeitä lineaarisissa kentissä ja sitten kootaan ne taululle naksuttelemalla menua. Ei juuri mitään pelillistä siinä, mutta vie tarinaa eteenpäin.

Pelin noir tarina on pilkettä silmäkulmassa hieroskeleva, ja sisältää siellä täällä viitteitä asianmukaisiin lähteisiin. Mitään bongailufestaria on silti turha odottaa.

Grafiikat ja äänet?

Isoin ja paras anti pelissä on sen visuaalinen ilme. Käsin piirretyt hahmot ja viholliset ovat upeaa katsottavaa ja vievät pelaajan suoraan menneisyyteen. Jutellessa animaatioruutuja on pikkaisen vähän ja pidemmissä keskusteluissa ruudut toistavat toisiaan.

Ääninäyttely on ihan sopivan sarjakuvanoiria ja Troy Baker vetää jälleen hyvän roolin, tällä kertaa pelin päähahmo Jack Pepperinä. Musiikit ovat oikein maukasta big band swing jazzia, jota jaksaa kuunnella ihan mielellään. Pelissä on hyvin sisäistetty 1930-luvun tunnelma.

Kannattaako ostaa?

Mouse: P.I. For Hire tuntuu olevan sellainen kerran pelattava, mutta ihan sopivasti mukiinmenevä peli, joka ei jää pitkäksi aikaa kummittelemaan mieleen. Se on tyylillisesti tosi hieno, mutta pelillisesti valitettavan keskitasoa sekä toiminnassa, että kenttäsuunnittelussa.