Halloween, illanistujaiset, ensimmäiset treffit, näihin kaikkiin istuu kauhukomedia, kuin hyvin rasvattu sauva sille sopivaan aukkoon. Listaamme muutaman karmivan hauskan kauhukomedian keveimmästä hipsuttelusta aina kunnon verikekkereihin.
Kauhu on kuulunut ihmiskunnan tarinankerronnan ytimeen aina ammoisista ajoista alkaen. Kauhun avulla on peloteltu lapset kilteiksi, pidetty neitsyet neitsyinä, moraalipanssarit kiiltävinä ja pelokas ihminen herranpelossa.
Yhtä lailla kuin kirkuminen kuuluu osana kauhukokemusta, niin myös nauru. Nauru on luonnollinen reaktio mm. asioille joita ei ymmärrä, ja mikä olisi pelottavampaa, kuin se mitä ei ymmärrä? Kauhu ja huumori kulkevat käsi kädessä.
Seuraavaksi listaamme muutaman kauhukomedian kauhistuttavasta komediasta aina vatsaa kääntäviin verikekkereihin asti.
Helposti kurkusta alas soljuvat
Näissä elokuvissa kauhu on tarra, joka helposti lähtee rapsuttamalla pois. Elementit ovat silti kohdillaan ja hirtehistä hauskaa on luvassa.
Kuolema pukee häntä (1992)
Loistavilla näyttelijöillä kuorrutettu leffa oli ilmestyessään kassamenestys, siitä huolimatta että osa arvostelijoista ja katsojista haukkui sen lyttyyn. Meryl Streep, Goldie Hawn ja Bruce Willis näyttelevät tarinassa, jossa ikuisen nuoruuden ja kauneuden havittelulla saatta olla karmaisevia seurauksia. Jonkin sortin kulttimainetta nauttiva elokuva sai aikanaan kehuja messevistä erikoistehosteistaan.
Beetlejuice (1988)
Micheael Keaton teki muutakin ikonista aikanaan, kuin Batmanin. Tim Burtonin ohjaama Beetlejuice sisältää kutistettuja päitä, kummituksia, loistavaa musiikkia sekä korvamadoksi kasvavan banaanilauluruokailun. Nimikkopahiksena nähdään Michael Keatonin esittämä ”vallam pois ittestän” olevan tuonpuoleisen asukki Beetlejuicen, joka huijaa minkä kerkeää, ja tahtoo päästä karkuun vankilastaan. Vuonna 2024 pitäisi ilmestyä jatko-osa tälle klassikolle.
The Addams Family (1991)
Musta komedia The Addams Family esittelee hullunkurisen goottiperheen, joka elelee vanhassa ränsistyneessä kartanossa silmäsoppien, Frankensteinin näköisen Lurkki-palvelijan ja eläväisen irtokäden kanssa.
The Addams Family on tummanpuhuvasta ja runsaan överistä ulkomuodostaan ennen kaikkea perhe-elokuva, joka hurraa erilaisuudelle. Elokuvan tour-de-force on edesmenneen Raul Julian upeasti tulkitsema perheenpää Gomez Addams.
Herkkähipiäisimmille lohturiepu valmiiksi
Alkupalat on nautittu, ja nyt alkaa jo vähän oravakin jo kurkistella takaloosterista jännityspinnistyksen vuoksi.
Ghostbusters – Haamujengi (1984)
Yksi ikonisimpia elokuvia kummituselokuvia, jossa ryhmä tuholaistorjujien näköisiä yliopistojeppejä jahtaa kummituksia muina duunareina. Vahvasti komediaan nojaavassa leffassa on muutama kohta, jotka saattavat hiipiä uniin tai säikäyttää herkkähipiäisemmän kunnolla. Alun kirjastokikkailu on jo itsessään loistavasti painostavan ja naurettavan nuoralla tanssiva kohtaus, joka kulminoituu verkkokalvoille palavaan hirvitykseen. Tämän elokuvan jokaisen on nähtävä ainakin kerran elämässä!
Ihmissusi Lontoossa (1981)
John Landisin ihmissusileffa on hirtehinen komedia, jossa on edelleen yksi upeimmin, eli karmeimmin, tehdyistä ihmissusi muunnoksista. Kaksi jenkkiä reppureissailemassa briteissä törmäävät nummeilla johnkin karmeaan. Tästä alkaa reissaajaa piina matka, jossa yhä enemmän lahoava kummituskaveri laukoo pahaenteistä läppää.
Shaun of the Dead (2004)
Edgar Wrightin Cornetto-trilogian ensimmäinen osa on hilpeä zombie-elokuva, täynnä oivaa brittihuumoria ja Wrightin kineettistä elokuvakerrontaa. Simon Pegg ja Nick Frost esittävät laiskoja kaveruksia, jotka taistelevat zombeja vastaan mm. paskoilla. LP-levyillä.
Näitä ei pureksimatta niele
Tässä kohtaa listaa verta ja suolenpätkiä alkaa olla jo niin paljon, että heikommat pysyköön poissa.
Final Destination (2000)
Final Destination aloitti sarjan elokuvia, missä katsoja puhtaasti riemuitsee ja jännittää sitä, miten elokuvan epäonniset hahmot kuolevat. Jokainen kuolema on kekseliäs ja tapahtuu tavalla, mitä katsoja ei osaa odottaa. Elokuvan tarinassa kuolemalla on järjestys, ja jos sitä rikkoo, selviää hengissä. Kuolema tosin tahtoo omansa, eikä päästä ketään karkuria helpolla.
Braindead – aivokuollut (1992)
Ennen kuin Peter Jackson ohjasi hobitteja Uuden Seelannin konnuilla, hän ohjasi hurmeisia elokuvia. Braindead, alkuperäiseltä nimeltään Dead Alive, sisältää paljon zombeja, zombiapinan, zombiperäsuolen, stop-motion-jättiläishirviözombiäidin, ja aivan vitusti verta. Braindeadin ikonisimpia kohtauksia on ruohonleikkurikohtaus, joka antaa hyvää vinkkiä naapurikyttääjien kanssa toimimiselle.
Onko tämä muka hauskaa?
Nyt mennään jo sinne osastolle, jossa hauskuuden määrä muuttuu subjektiiviseksi, kauhu objektiiviseksi, ja katsojakumppanien ilme vakavoituu, kun sinä naurat vedet silmissä.
Re-Animator (1985)
Stuart Gordonin äärihurmeinen goremässäily sisältää uudelleen henkiinherätettyjä ruumiita ja ruumiinosia ja menee kohtaus kohtaukselta hullummaksi. Erikoisefektit ovat herkullisia, alkutunnari yllättävän tutun oloinen plagiaatin rajoilla kulkeva korvamato ja Jeffrey Combs tiukkana Herbert Westinä aivan loistava. Löyhästi H.P. Lovecraftin tarinaan perustuva Re-Animator jättää jälkensä mieleen hirveinä kuvina ja paskamaisena nauruna.
Evil Dead 2: Dead by Dawn (1987)
Sam Raimin ohjaama ja Bruce Campbellin pääosittama Evil Dead 2 on trilogiansa eniten kauhukomediamainen pätkä. Siinä on loistavia efektejä, tiukkaa tunnelmaa ja visionäärisiä kamera-ajoja, jotka inspiroivat monia muita elokuvaajia.
Evil Dead 2 on yksi klassisimpia mökkikauhuja, joka on toiminut inspiraationlähteenä tusinoille kauhuleffoille. Ikonisena kohtauksena mm. ”Farewell to arms” -kohtaus, jossa ei ruiskeita säästellä! Takuulla hirveän hauskaa katsottavaa!
