Mainos
Koirarakas palkkatappaja, joka epäonnistuu lähes kaikessa. Tämä ensimmäisen persoonan sci-fi-lisenssiräiskintä on persoonaton kuin reikäinen maalitaulu, kuten myös sen päähahmo ja tekoälyttömät viholliset.

Necromunda Hired Gun on verinen räiskintä, se ryntää kohti taistelua Warhammer 40K -lisenssillä varustettuna, keskeneräisenä ja identiteettiään etsien.

Mainos

Käsikirjoittajan vapaapäivänä…

Necromunda: Hired Gun sijoittuu Warhammer 40K -maailman rappeutuneelle Necromunda-planeetalle, mekanisoidulle teknohelvetille, josta inhimillisyys on kadonnut ja jota hallitsevat armottomat rikollissyndikaatit. Nimetön palkkatappaja lähetetään kostomatkalle koirineen selvittämään alamaailman solmuja.

Pelin juoni on yhtä persoonaton kuin sen päähenkilö ja se tuntuukin vain pakolliselta pahalta, joka johdattaa pelaajan halki upeiden teknomaisemien, veren ja suolenpätkien päällystämällä tiellä vailla merkitystä.

…armolaukaus unohtui antaa…

NHG on sekamelska erilaisia komponentteja. Se lainaa nopeatempoisen räiskinnän melee-murhineen suoraan Doomin pelikirjasta, temppuiluun perustuva rynnimisen Bulletstormilta, kevyet roolipelielementit Falloutilta ja loot-systeemin Destinyltä.

Kehitystiimin työpöydällä tämä paketti on varmasti kuulostanut hyvältä idealta, kunnes on kerrottu, että peli pitää saada valmiiksi alta aikayksikön, budjetti on mennyt lisenssiin ja jokaisen devaajan toinen käsi on sidottuna selän taakse, jotta Necromundan teknohelvetin tuska saadaan todentuntuisemmaksi.

Jokainen osa-alue toimii nimittäin vain puolittain, eikä NHG pärjää millään rintamalla nykyaikaisten räiskintöjen rinnalla, kun niiden verikenttiä hallitsevat Doom Eternalin kaltaiset kuninkaat, suoraan Marsin syvimmästä helvetistä.

Vaikka ampumamekaniikat ovat periaatteessa kohdallaan, tekee yhden napin taakse ketjutetut parkour-liikkeet seinäjuoksuineen murhakomboilusta haastavaa. Loputtomilta tuntuvat bugit tarjoavat enemmän haastetta kuin idioottimaiset, selkeästi lahtaamista odottavat viholliset, jotka eivät osaa muuta kuin juosta kohti pelaajaa tai jopa ilmestyä tyhjästä pelaajan eteen vain kuollakseen välittömästi, verisesti ja valitettavan merkityksettömästi.

Pelaajan kaveriksi annettua cyberdoggoa, mallia Mastiff, voi myös kehittää kohti koiramaailman apex-saalistajaa. Doggo ei vain pysy menossa mukana ja kun sitä ohjaa se samainen jo mainittu tekoäly(ttömyys) on tämäkin pakosta mukaan ängetty elementti täysi floppi, joka ei todellakaan ansaitse rapsutuksia.

…ja vaikka karu on kaunista…

Pelin maisemat ovat karuudessaan kauniita ja WH40K-lisenssi onkin niiltä osin todella hyvässä käytössä. Sijainnit ovat nimittäin todella tunnelmallisia ja moni Necromundaan perehtynyt varmasti arvostaisikin niitä, mutta graafiset ongelmat valitettavasti estävät nautinnon.

Peli näyttää periaatteessa hyvältä, ja ääninäyttelyä lukuun ottamatta on äänimaailmakin mukavan jämäkkä. Sääli vain että ruudun repeily, ympäristöön juuttuminen ja karttarajojen läpi putoilu syö pelinautintoa aivan liikaa.

…ei paskasta haju katoa vaikka sen pukisi kauniilla kuorrutuksella

Jos liipasinsormi syyhyää, kannattaa etsiä nautintoa muualta vaikka uudelleen läpipelaamalla Doomit & Wolfensteinit, Rage-pelisarja tai Bulletstorm. Necromunda Hired Gunia on vaikea suositella millään tasolla edes Warhammer-faneille. Se voisi periaatteessa olla ok peli, mutta kun kilpailu on kovaa ja bugit syövät nautintoa, eikä tarinakaan anna syytä seurata tätä verijuhlaa, kannattaa peli jättää jopa poistomyyntilaatikkoon, sillä se ei anna rahalle vastinetta.

Mainos
ARVOSTELUN YLEISNÄKYMÄ
Necromunda: Hired Gun
10 %
Edellinen artikkeliNäin lähellä Microsoft Flight Simulator on todellisuutta – vertailukuvat hämmästyttävät
Seuraava artikkeliMortal Kombat 12 -pelin tuotanto kiilaa seuraavan Injustice-pelin edelle
Each person who ever was or is or will be has a song. It isn't a song that anybody else wrote. It has its own melody, it has its own words. Very few people get to sing their song. Most of us fear that we cannot do it justice with our voices, or that our words are too foolish or too honest, or too odd. So people live their song instead.