Need for Speed: Pro Street on NFS-sarjan 17. peli. Pelaaja istutetaan kilpa-autojen rattiin, puhtaasti kilparadoille. Tarjolla ei ole siis ainuttakaan katurataa.
Tehtävänä on edetä kisapäivissä ja saavuttaa mestaruus. Mestaruuden saavuttamiseksi pitää hallita sekä rata-, kiihdytys-, driftaus- ja nopeushaastekilpailut. Samalla hieman tuunataan ajoneuvoja liimailemlla ”viileitä” tarroja maalipintaan ja virittelemällä uudet mufflerit konehuoneeseen.
Pro Street on yksi NFS-pelisarjan huonoimpia pelejä. Kilpailu on tylsää, ohjaus on kankeaa ja grafiikka on väsynyttä. Riemua saa kuitenkin ottamalla alleen upouuden Porschen ja suuntaamalla aavikolle kahtasataa, ja sitten koukata tienpientareen kautta, jolloin auto ottaa mallikkaat ilmat ja elokuvakamera hoitaa katseluelämyksen tästä eteenpäin.
Copy-paste-kilpailua ja mahdoton finaali
Itse kilpailut ovat kaikki toistensa kopioita, ja vain suuren luokan sinnikkyydellä voi päästä viimeiseen taisteluun pahaa kiinalais-amerikkalaista superkuljettajaa vastaan. Tämän voittaminen onkin sitten käytännössä mahdotonta. Ainakin allekirjoittaneen kilpailut päättyivät turhautumiseen viikon tuloksettoman final battle -kamppailun jälkeen.
EA panostaa joka kerta aitojen autojen lisensseihin ja kalliiseen musiikkiin. Tälläkin kertaa soundtrackia koristaa tunnettujen tiskijukkien rallatukset, ja mikäli se ei riitä, voi omia torrentteina varastettuja mp3-failejaan tuuppailla mukaan soittolistalle.
Ohjaimella peliä pystyy pelaamaan, mutta ratilla meininkiin saa hitusen enemmän ajopelin tuntua. Mistään simulaatiosta ei silti ole kyse.
Kyseessä on valitettavasti kaikkien aikojen huonoin NFS-peli.
Kristian Eloluoto
