Greg Heffleyn (Zachary Gordon) mielestä yläaste on ehkä tyhmin keksintö ikinä. Suuri rakennus täynnä urpoja, ääliöitä, kiusaajia ja friikkejä, jotka elävät villeinä kouluviidakon lakien vallassa. Koska Greg on päättänyt tulla aikuisena julkkikseksi, tallentaa hän yläasteen aloittaneen pojan tuskat ja turhautumiset päiväkirjansa sivuille myöhemmin tarkasteltaviksi.
Yläasteelle on onnistuttu sisällyttämään kaikki perinteiset hahmot ja ryhmät. On muutama yksinään nyhjöttävä yleinen luuseri, muutama ällöttävä napakarvoja kaiveleva räänsyöjä, menestystä verisesti janoava häikäilemätön tyttö, sekä raggarit ja sporttiset porukat. Elokuvan tapahtumat ajankohtaiseksi itselleen kokevat henkilöt saattavatkin löytää joukosta oman koulunsa kiintiötyypit.
Neropatin päiväkirja alkaa kiinnostavasti, mutta hetken katselun jälkeen kiinnostus lopahtaa. Elokuvan kohdeyleisöön hassuhkot hahmot ja väkisinkirjoitetun makuiset kohtaukset varmasti uppoavat paremmin. Nyt alun jälkeen elokuvan seuraaminen oli melko piinallista, kun toisiinsa varsinaisesti liittymättömiä kohtauksia vain ilmaantui toisensa perään.
Alunperin kirjana ilmestynyt teos olisi saanut jäädä luettavaan muotoon. Tai sitten siitä olisi voitu tehdä lauantaiaamujen kymmenminuuttinen vakiosarja. Tällaisessa muodossa se olisi jopa voinut toimia. Nyt elokuvamittaisena tuotos viihdytti kaksi kertaa: elokuvan alkaessa, kun ei vielä tiennyt mitä on luvassa, ja elokuvan puolivälissä, kun koulun pihalla käveli hassu animaatiokoppakuoriainen.
Paremman puutteessa elokuvan kyllä kestää katsoa, mutta nautinnoksi siitä ei ole.
HL
