NHL 21 -arvostelu – Ripeämpi päivitys

Kun Trip Hawkins perusti vuonna 1982 Amazin’ Software -pelistudion, ei herra tiennyt, että firmasta tulisi eräänä päivänä maailman vihatuin yhtiö, jolla on liikevaihto yli viisi miljardia dollaria. Trip vaihto yhtiön nimen Electronic Artsiksi, sillä hänen mielestään jokainen peli on taideteos. Siitä päästäänkin sitten uusimman Änärin pariin. Onko mikään muuttunut aiemmista?

Maailman ainoa konsolijääkiekkopeli NHL on varmasti kaikille tuttu. Niitä on tehtailtu jo vuodesta 1991, jolloin peli julkaistiin Sega Mega Drivelle. Useat Änkeröt ovat kääntyneet myös PC:lle, mutta tähän tuli stoppi vuoden 2008 NHL 09 -julkaisuun. Sen koommin ei peliä enää tietojenkäsittelymasiinoilla ollut mahdollista pelata, vaan homma siirtyi yksinomaan PlayStation- ja Xbox-konsoleille.

Jotain uutta, jotain vanhaa (uutta)

Maailman suosituin kiekkopeli on nähnyt ylä- ja alamäkiä – varsinkin viimevuosina peli on tuntunut jämähtäneen paikalleen. EA puskee samaa konseptia vuodesta toiseen isolla hintalapulla ja pienillä päivityksillä.

Eteenpäin ollaan menty, ja meno on alkanut maistua ihan hyvälle vuoden 2010 julkaisusta. Nyt uusin NHL 21 tuo taas jotain pientä uutta, pientä vanhaa uutena ja vie vanhaa hyvää pois.

Ripeämpi luisto

Peli on vanhoille änkyttäjille sitä samaa tuttua pienin viilauksin. Peli on edeltäjäänsä nopeampi ja animaatioita on lisätty kourallinen. Peli tuntuu nyt dynaamisemmalta ja sen kyllä huomaakin. Häkki heiluu tuon tuosta, jos ei pelaaja ole varpaillaan ja tästä kriitikkokin tykkää. Siksi näin alussa voin sanoa, että paras Änäri pelattavuudeltaan tähän asti.

Pidetty Be a Pro -pelitila on tullut takaisin. EA kertookin sen olevan upouusi, mikä ei tietenkään pidä paikkaansa. Pelimoodi on ollut viimeksi NHL 19 -pelissä. EA vissiin toivookin pelaajien sairastavan jotain muistisairautta, jotta homma tuntuu raikkaalta.

Be A Pro on kyllä kieltämättä kivaa yksinpelaamista, vaikka hehkutetun ”aloita euroopan alasarjoista ja valloita koko maailma” pyssääkin siihen, että vain CHL:n finaalijoukkueista voi aloittaa tien tähtiin. Rauman Lukolla on hyvä siis startata kausi.

Taas hieman eteenpäin

”Taas tätä samaa paskaa” on kuultu monen suusta, mutta loppupeleissä peli on kuitenkin hiottu hyväksi. Miksi korjata vanhaa jos se toimii – ainakin useimmiten. Aina löytyy epäkohtia, jotka eivät joillekin vaan maistu ja sen kanssa pitää vain elää.

Änäri on edelleen pirun kivaa kaveriporukalla pelaamista ja varsinkin kotisohvalla lauantain lätkähumal… huumassa.

Animaatioita, kiekonkäsittelyä ja uusia kikkoja on lisätty, tehden pelistä taas hieman realistisemman. Aiemmin mainittu dynaamisuus on tervetullut lisä, vaikka monet pelimoodit ovat täsmälleen samoja kuin aikasemmassa.

Nyt eri tähtipelaajilla on omia signaturekikkoja esimerkiksi ilmaveivin veivaus onnistuu. Kikkoja on tosin aloittelijan turha alkaa harjoittelemaan sillä niissä on kyllä tekemistä.

Supersuosittu korttipeli Hockey Ultimate Team eli HUT on jälleen ”pay-2-win”. Rahalla voi ostella pakkoja, mutta korttien myymiseen on tullut katto. Enää ei voi Marko Virtasen legendakorttia myydä 600 miljoonalla kiekolla ja tämä onkin hyvä homma. Silti, jos kortilta löytyy likviditeettiä ja grindaaminen ei kiinnosta, voi unelmajoukkueen koota nuan vaan.

World of Chel on täsmälleen sama kuin aiemmin. EASHL-pelimoodissa ei ole mitään uutta muutakuin valikot. Arcadepäille samat Threes’it löytyvät taas ja homma on samaa. Geneeristen vakiojoukkueiden nimet ovat tosin vaihtuneet.

Jotain ihan uuttakin

Uusin pelimoodi – siis ihan oikeasti uusin on HUT Rush. Homma on periaatteessa aivan sama kuin Threes, mutta oman joukkueen voi koota pelin ehdottamista sankareista. Pelejä on myös 5v5 vanhan 3v3 lisäksi.

Tyylipistekerroin antaa enemmän pojoja siitä miten maali syntyy. Jos rynnit yksin läpi ja kiskaset limpun yläpellille ovat pisteet paljon pienemmät kuin syöttöjen ja kikkojen kautta tehdyt maalit.

Be A Prossa voit tehdä oman pelaajan ja aloittaa melkein alasarjoista asti, mutta ei ihan. CHL-finalistit ovat valittavissa Euroopasta, joten kaikilla SM-Liigajoukkueilla ei uraa voi potkaista käyntiin.

Uran aikana saat pisteitä joilla voit avata uusia keskusteluja valmentajien, pressin ja pelikavereiden kanssa. Ei siis ihme, että pelaajani nimeksi muodostui Monni Virtanen. Supliikkimies siis hänkin.

Pisteillä voit tietenkin aukaista erilaisia taitoja esimerkiksi kiekon käsittely, kaukaa lauotun kiekon tarkkuus yms. Be A Pro on yllättävän kivaa yksintekemistä, missä pääsee vaikuttamaan omaan uraan komeasti.

Doppelganger

Grafiikat, äänet ja tunnelma on aivan samaa kuin edeltäjänsä. Pelimoottoria ei ole päivitetty mihinkään, eikä se olisi vanhoille PS4- ja Xbox-konsoleille järkevääkään.

Uuden sukupolven konsolit saavat varmasti jossain vaiheessa himoitun Frostbyte-Änkyn tai mikä sen aikana moottorin nimeksi tuleekin. Tällä hetkellä ja varmasti vielä seuraavakin NHL menee samalla enginellä ja näppituntumalla.

Kannattaako ostaa?

NHL 21 on jälleen se 50–70€:n päivityspaketti. Joka vuosi toisensa jälkeen se on järjetön hinta. Peliä sai aluksi jopa 40 €:lla, mutta hinta on taas tuttua riistoa.

EA:lle on nostettava hattua siitä, että vuodesta toiseen samalla pelillä yhtiö tienaa taas miljoonia ja miljoonia enkä tarkoita pelkästään NHL-pelejä. Kaikki peliin lisätyt uudistukset pystyisi vääntämään pitkälti ihan vain pelipäivityksillä, mutta jos siitä porukka sen täyden hinnan maksa niin mikäpäs siinä.

Käytettynä 20–30 € hinta on järkeenkäypä, eikä siitä sen enempää kannata maksaakaan.