Mainos
Jos Nioh iski kuin puukko, iskee Nioh 2 kuin katana. Sopivasti uudistunut Nioh 2 on kuin tulisi rempattuun kotiin.

Ensimmäinen osa Nioh-sarjaa nähtiin vuonna 2017. Nyt kolme vuotta myöhemmin nähdään jatko-osa tarinallisen esiosan muodossa.

Lyhykäisesti Nioh pelit ovat Dark Soulsien tyylisiä, kolmannen persoonan tutki-taistele-kuole-aloita alusta pelejä, joissa hahmon sillä hetkellä kerrytetyt käyttämättömät kokemuspisteet jäävät hahmon kuolinsijoille. Sitten on selvittävä checkpointista aloittaen uudelleen läpi kaikkien samojen vihollisten, saadakseen menetetyt pisteet takaisin. Hahmo kerryttää tasoja, mutta vain jos kokemuspisteensä ehtii lunastelemaan.

Mainos

Pelit ovat vaikeustasoltaan brutaaleja, mutta lähes aina reiluja; pelihahmo kuolee ja kuolee usein, ja useimmiten syy on pelaajan tekemissä valinnoissa. Liika itsevarmuus kostautuu kovaa, kun pieni rääpälevihollinen nakkaa parilla iskulla hahmon hengiltä.

Who am I?

Nioh 2 sijoittuu Sengoku-periodille vuoteen 1555, aikaan hieman ennen ensimmäisen osan tarinaa. Tekijät lupailevat tarinoiden nivoutuvan toisiinsa. Itse luotava pelihahmo on ihmisen ja Yokain (demoni) jälkeläinen, ja omaa täten myös Yokai-taitoja. Hahmo kutsutaan demoniturpakäräjille ja siitä se armoton rutistus sitten lähteekin.

Mä haluun olla nylon!

Kattava hahmoeditori antaa loistavat mahdollisuudet tehdä sen näköinen hahmo, kuin itse haluaa. Lisäksi alussa pääsee valitsemaan mittavasta kokoelmasta erityylisiä aseita kaksi kappaletta, sekä suojelushengen. Nämä yhdessä määrittelevät hahmon statuspisteiden lähtötasot. Valinnavaraa on paljon.

Onneksi uusia erityylisiä aseita tulee myös pelatessa nopeasti vastaan, joten pelajaa ei ole täysin lukkiutunut alun valintoihin. Taistelut perustuvat Ki-energian, eli Niohin staminan, säätelyyn; lyönnit ja väistöt kuluttavat Ki-energiaa.

I have the power!

Pelimekaanisesti taistelu tuntuu reilulta. Päätön nappien hakkaaminen johtaa helposti hahmon päättömään lopputulokseen Ki-energian huvetessa loppuun. Tässäkin Dark Souls-tyylisessä pelissä tärkeimpiä tehtäviä pelaajalla on opetella vastustajien taistelutyylit.

Viholliset viestivät ennen iskuaan eri tavoin; joskus aikaa reagointiin on enemmän, joskus vain murto-osa sekuntia. Tyytyväisyyden tunne leviää pelaajaan, kun jotkin viholliset alkavat tuntua helpommilta.

Pelihahmo ja pelaaja kasvavat yhdessä. Pelkästään hahmon statseilla ei kymmeniin tunteihin ole mahdollisuutta tehdä hahmosta ylivoimaista tankkia. Alimman portaan vihollisetkin pyyhkivät pelaajalla lattiaa, jos ukko käy kukkoilemaan.

Erilaiset aseet tuovat mainion mahdollisuuden luoda juuri omaa pelityyliä hyvin tukeva hahmo. Esimerkiksi kirves halkoo vihollisia nätisti, mutta on hidas ja jättää lyönnin jälkeen hahmon avoimeksi osumille. Nopeimmilla aseilla ei tehdä paljoa vahinkoa kerralla, joten väistely ja etäisyyden ottaminen tulee tutuksi.

Eri aseiden välillä voi vaihtaa lennosta ja näin luoda näyttäviä ja tehokkaita comboja.

Vihollisten liikkeiden oppimisen lisäksi on tärkeä opetella maastonsa, sillä karttaa peli ei tarjoile. Tarpeeksi etäältä tehty tiedustelureissu voi johtaa myös oikoreittien löytämiseen. Oikoreitit avustavat pelaajaa pääsemään nopeammin takaisin kuolinsijoilleen ja niiden löytäminen on kuin löytäisi kadulta kasan kultaa.

Verkot vesille

Pelihahmon kuollessa, saattaa jälkeen jäädä muiden peleissä tavattava Revenant. Nämä pahat henget ovat suora kopio pelaajasta aseineen ja taitoineen. Valinnaisena taisteltavana Revenantit tarjoavat mahdollisuuden parempiin varusteisiin ja läjään kokemuspisteitä.

Uutuutena Nioh 2:ssa on taakse Revenantin vastakohtana jäävät hyvät henget, jotka voivat auttaa pelaajaa jonkin aikaa. Näistä voi olla apua isompien vihollisten kaatamiseen.

Lisäksi tiettyjä tavaroita käyttämällä voi kutsua avukseen toisia pelaajia. Apu on välillä tarpeen, sillä Nioh 2:ssa on paljon pelaajan one-shottaavia isoja Yokaita.

Kaunista

Nioh 2 näyttää ja kuulostaa hyvältä. Jo alkuperäinen Nioh oli mannaa sekä silmille, että korville. Nioh 2 tarjoilee hitusen verran parempaa settiä.

Viholliset ovat todella yksityiskohtaisia ja maastoissakin muistettavia yksityiskohtia. Maastojen yksityiskohdat ovat elintärkeitä kartan uupuessa. Harmillisesti maastoja tai vihollisia ei juuri ehdi ihastelemaan, kun joka nurkan takana odottelee jokin, joka haluaa väkisin irrottaa sankarin pään harteilta pois.

Japanilaiset sengoku-periodin maisemat tuntuvat mukavan erilaisilta länsimaisia fantasiamaisemia paljon kolunneelle.

Mulle?

Nioh 2:ssa pätee samat pointit kuin ykkösessä. Dark Souls -pelien fanit, japanilaisten historiallisten maisemien fanit, rautahermoiset pelaajat ja Niohista pitäneet eivät pety.

Samuraiaseet ovat upeita ja hyvin erilaisia ja tarjoavat monenlaista eri pelitapaa. Nioh 2 erottuu edukseen omanlaisella miljööllään ja mielikuvituksellisilla japanin demoneillaan.

Nioh 2:sta ei voi suositella helppojen pelien ystäville. Se vähä mitä olen muita lajien edustajia pelannut on jättänyt sellaisen mielikuvan, että Nioh on rahtusen verran reilumpi taistoissaan. Dark Soulseille en lämmennyt juuri yhtään, Bloodborne on kaunis mutta tajuttoman brutaali vaikeustasossaan. Sekiro-pelissä liikkuvuus on aivan omaa luokkaansa näihin edellä mainittuihin verrattuna ja siten menee helposti Light-versio kokemuksena. Nioh on silti tähän mennessä pelaamisen suhteen tyydyttävin ja Nioh 2 tuntuu entisestään hiotummalta kokemukselta.

Syvä kumarrus

Nioh 2 parantaa sopivasti Niohista opittua, ja tuo laadukkaan Japaniin sijoittuvan Dark Souls -tyylisen pelin näistä pitäville. Jos Dark Souls ei lämmittänyt asetelmansa vuoksi, voi Nioh 2 tarjota sopivamman kokemuksen. Nioh 2 on kuin Nioh, mutta hieman parempi. Lisää samaa, mutta parempana ei kuulosta huonolta valinnalta.