No Rest For The Wicked on Moon Studiosin uusin, kunnianhimoinen peliprojekti. Kuusta on tullut aiemmin loistavat, 2D-seikkailut, Ori And The Blind Forest ja sen jatko-osa, Will of the Wisps. Souls-tapainen räime siis jatkuu, ja alta voit lukea ensifiilikset Moon Studiosin toimintaroolipelistä.
”Lyödäänpä tulille taas uusi souls- ja diablo-like toimintaroolipeli” oli ylevä heitto Moon Studiosin kosteisissa pikkujoulujuhlissa. Tuumasta toimeen, ja loistavien Ori-pelien tuomasta ”rinta rottingil” -menosta sai lisäpontta uuden tuotteen valmistukseen. Varhaisen käyttöönottopainoksessa oleva No Rest For The Wicked näki päivänvalonsa 18.4.2024 ja onhan se ihan hyvä, mutta paljon on vielä hiottavaa.
Voit kuunnella arvostelun audioversion tästä. (Kesto 9 min 33 s.)
Cerimin kuiskaus
Pelin tarinassa on vuosi 841 ja kuningas Harol on kuollut. Valtakunnan perii tämän ylimielinen ja kokematon äpärä, Magnus. Epäpyhä Pestilence-ruttokin tekee paluutaan tuhannen vuoden takaa, johon on helppo ”pahat mielessä” -tyyppien ottaa koppia todistaakseen itsensä jumalille. Madrigal Seline, tuo kirkon oma mulkero on tähän tehtävään itsensä vihkinyt.
Takamaiden saaristo Isola Sacra, jonne kapinalliset ovat tehneet oman turvasatamansa on Selinelle oivallinen paikka käännyttää, sekä mädätyttää immeiset pahaan. Tämä ei saa tapahtua ja pyhä soturi, joita Cerimeiksi kutsutaan saapuu apuun. Cerimit omaavat taikavoimia ja ovat vannoutuneita taistelemaan Pestilenceä, ja sitä ihannoivia vastaan.
Juonikuvio on siis äärimmäisen klassinen, miljoonia kertaan ryöpätty ja etikkaliemeen upotettu kerronta.
Mitä siinä tehdään?
No Rest on tällä hetkellä yksinpeli, mutta tulevaisuudessa pelistudio lupailee neljän pelaajan yhteistyö- sekä PvP-tilaa.
Isometrisestä lintuperspektiivistä kuvattua toimintaropea voi ajella perinteisellä näppis+hiiri-kombolla, mutta ohjaimen käyttö on erittäin suositeltavaa, ja peli toimiikin pädillä heittämällä parhaiten.
Kuvakulmaa ei voi itse säätää mitenkään paitsi zoomailemalla, vaan peli määrää näkyvän alueen itse. Tällaiset ratkaisut usein haittaavat itse pelaamista, mutta No Rest For The Wickedissä se toimii – ja hyvin!
Peli alkaa hahmon luomisella ja heti silmiin iskeytyy hahmojen luonnottoman kokoiset kädet suhteutettuna vartaloon. Gorilla-tyyli ainakin alussa on hämmentävä, mutta jotain lovecraftimaista groteskia siinä on, ja asia ei enää niin häiritse.
Pelaajan on mahdollista hyppiä, mutta vain juoksemalla. Jep, melko outoa, mutta yllättävän hyvin toimii. Hyppy tapahtuu kun juokset kohti reunaa, oli se reuna sitten missä tahansa. Kuolemaan loikkimista tapahtuu paljon kun tutkittavaa on niin paljon – ja jokapuolella. ”Tuolla kimaltee jokin, se on pakko saada” -sanoi korppi.
Ohjaaminen ja taistelu tuntuu alussa hyvinkin kankealta, mutta sitä se ei kuitenkaan ole. Kriitikko käyttäisi tässä kohtaa sanaa: rytminen käynti. Kun sen löydät, niin tiedät.
Loottia!
Asetelma on sama kuin Dark Souls- ja Diablo-peleissä. Kerää aseita, varusteita, resursseja ja väistele osumia. Opettele vihollisten hyökkäyskuviot, odota ja iske. Ja kyllä, siinä voi syöksyä tynnyreitä päin jotka hajoavat. Ihan selkeä Dark Souls -klooni siis. Kjeh.
Aseita löytyy aina pienistä tikareista, isompiin moukareihin ja mitä isompi leka, sitä enemmän se painaa. Sadan kilon sauvalla ei enää pyöritäkään lattialla kuin väkkärä, vaan vauhti hidastuu lyllerryksen tasolle. Pelaaja voi lisätä kokemuspisteitä kuormankantamiseen ja askel vähän kevenee.
Käyttöesineitä on maailma pullollaan aina taikajuomista juustopiiraisiin. Niistä päästäänkin pelin, ei ehkä niin uuteen mekanismiin, mutta armottomampaan ainakin.
Kaikki parannuskeinot pitää väsäillä itse nuotioilla. Mitä herkullisempi piiras, sitä enemmän se parantaa ja antaa vaikka lisäpotkua lyömiseen. Ruoan valmistus maksaa resursseja, joita pelaajan pitää kerätä maastosta.
Etsi itse, en auta
Kun pelaaja kuolee, syntyy se uudestaan Cerim Whisper -nimisestä valoa erittävästä elementistä. Ja nyt varmaan mietit jo, että viholliset sitten syntyvät uudestaan ja taikajuomaputelit täyttyvät itsestään. Ei tässä. Viholliset eivät uudelleen synny kuoleman, tai kyseisen tallennuskohdan hipelöinnin seuraamuksena, eikä ruoka- ja juomavarastot täyty. Edes energiamittarit eivät värähdä, muutakuin kuoleman jälkeen.
Mekaniikka laittaa pelaajan siis palaamaan aina takaisin alkuperäisiin metsiin keräämään sieniä, yrttejä ja muuta paskaa, jotta peliä pääsisi jatkamaan. Alkutunteina tämä on ihan kivan uuvuttava tapa, mutta pidemmän päälle se ärsyttää ja paljon.
Peli on myös haastava, mutta vanhoille Souls-konkareille peli avautuu hyvin nopeasti, eikä pomotaisteluihin tarvitse upottaa tunteja.
Mitään teleporttailuja Whispereiden välillä ei voi myös toteuttaa, paitsi paluun Sacrament-kaupunkiin. Tämä pakottaa pelaajan juoksemaan aivan vitullisen paljon pitkin samoja teitä ja kaikki paikat tulevat erittäin tutuiksi.
Karttaa voi käyttää, mutta ei siitä paljoa apua ole kuin ilmansuunnan määrittämisessä. Mitään ruudulle paukahtavia opasteita pelissä ei ole, mikä toisaalta luo seikkailun, sekä etsimisen riemua.
Toimii ja ei toimi. Ehkä tämä mekanismi pitäisi laittaa valinnaiseksi valikoissa, että kaikki voisivat nauttia pelistä omalla tavallaan. Itse tykkään, että pelissä pitää etsiä kaikki ihan ite, mutta toiset ei.
Menikö kuin Strömsössä?
No onhan sitä craftausta tässäkin ja paljon. Kaikkia aseita voi tuunailla erikoiskyvyillä, päivittää niiden perusstatistiikkoja ja tietenkin korjailla. Kamat menevät pikku hiljaa paskaksi ja varsinkin kun kuolet. Pelaajaa rankaistaan kuolemalla hajottamalla asetta aimo loven. Pidähän mukana siis korjauspulveria, jota et löydä sitten mistään.
No Rest For The Wicked tarjoaa myös rakentamisen riemun, tai ainakin valmiita assetteja. Sacrament-kaupunki on kapinallisten viimeinen satama, joka on suht riekaleina. Kaikkea pitäisi fiksailla, eikä kaupungin omat asukkaat näköjään osaa tehdä yhtään mitään. Siispä luontoon hakkaamaan puita, kiviä, kaivamaan kuopista kamaa, sekä tietenkin kalastamaan.
Resursseilla rakennetaan Sacramenttia uuteen uskoon. Esimerkiksi sepän ankean alueen rakentamalla parhaimpaa loistoon avautuu pelaajalle mahdollisuuksia parannella aseita entisestään.
Oman kämpän fiksaus ja huonekalujen loputon mööblaaminen on mahdollista ja tarjoaa hengenvetoa aktiivisen ulkoilmaelämisen vastapainoksi. Omaa luukkua pääsee vasta muutamien tuntien jälkeen valmistamaan, jonne rakennat ensimmäisenä kirstun mihin laitat kaikki kamasi, jotka täyttävät pikkiriikkisen Siwa-kassisi hyvin nopeasti.
Viimeisintä huutoa oleva moottori?
NRFTW on tehty Unityllä, kuten muutkin Moon Studiosin aiemmat Ori-pelit. Valinta on outo sillä tarjolla olisi Unrealia ihan vitoseen asti. Peli on kyllä teknisesti erittäin vaikuttava ja todella upean näköinen, mutta Unity tuo aina omat ongelmansa.
Peli on Early Access, joten kaikki teknisestä suorituskyvystä mollaus on vain tällä hetkellä validia keskustelua. Eli peli siis pyörii aivan saatanan huonosti.
No Rest For The Wicked haluaa käyttäjän ATK-laitteistolta pyöriäkseen sujuvasti jumalauta 3070 Ti-luokan näytönohjainta ja Ryzenin 7 5800X3D -prosessoria. Eli millään alle tonnin kokoonpanolla ei ole tähän peliin mitään asiaa.
Peli näyttää ja kuulostaa kyllä todella upealta, mutta on paljon kauniimpia pelejä mitkä eivät tarvitse tehomyllyä välttääkseen kyykkäilyjä.
Moon Studios on julkaisun jälkeen puskenut ulos jo neljä päivitystiedostoa, jolla suorituskykyä on saatu parannettua, mutta paljon on vielä retkeä jäljellä. Tosin pelin lopullista, 1.0-versiota saadaan vielä odottaa kuukausia.
Äänipuolella NRFTW on laadukasta, bassopuolen pörinää ja tuottaa elokuvamaisen kokemuksen. Ääninäyttely on myös keskinkertaisuutta ylempänä.
Oikeastaan kaikki graafinen- sekä audiopuolen laatu valkenee käyttäjälle jo Moon Studiosin logosta kun pelin panee päälle. ”Oh this is going to be gooooood” -lohkaisi kriitikko kun ekan kerran playta painoi.
Pelaaja- ja vihollishahmojen mallinnus on synkkää iljetystä siinä hyvässä mielessä. Hirviöt ovat kammottavia ja usein tulee bloodbornemaista fibaa, jos kyseistä peliä on joskus päässyt pelaaman. Englanti, rutto, Lovecraft = No Rest For The Wicked.
Kannattaako ostaa?
Kun peli saadaan optimoitua tarpeeksi, että pelaaminen olisi miellyttävää on tässä ehdottomasti yksi isoja yllättäjiä. Tällä hetkellä Early Access-pelistä saa pulittaa nelisenkymppiä, joka on kyllä melkoisen runsas.
Tietenkin loppupään, viimeistelty No Rest For The Wicked tulee saamaan sen, kolmen A:n hintalappusen, mutta kysymys onkin että koska tämä on valmis? Nyt se ei vielä ole ja korkea hinta arveluttaa, jos peliä haluaa vain testata. Toivottavasti tämä arvio auttaa sinua hieman päätöksessä. Mä kyl tykkäsi ja tykkää viälki!
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.