8 hahmoa, 8 tarinaa, yksi JRPG-peleistä ammentava seikkailu. Octopath Traveler tarjoilee vapauden seikkailla omilla poluillaan, steroidella pumpatuilla pikseligrafiikoilla ja mainiolla musiikilla varustettuna.

Kahdeksan eri seikkailijaa lähtee omista lähtökohdistaan eri puolelta maailmaa seikkailulle, kuka mistäkin syystä. Matkalla he saattavat kohdata toisensa, mutta jokainen kertoo seikkailustaan omaa tarinaansa.

Octopath Traveler on SquareEnixin uutukainen, Switch-yksinoikeuspeli, jonka valmistuksesta vastaa 3DS:n Bravely Default -peleistä tuttu tiimi. Peli lähti hyllyistä sellaiseen tahtiin niin, että maailmalla fyysiset kopiot loppuivat kesken!

Pelin grafiikka muistuttaa vanhoja SNES:n kulta-ajan JRPG-pelejä – steroideilla vahvistettuna. Unreal Engineen tuupattu peli yhdistelee pikseligrafiikkaa ja 3D:tä sekä valotehosteita. Pelin tekijät kutsuvat grafiikkaa HD-2D:ksi, ja siltä se tuntuukin.

Tilt-shiftmäinen visualinen ilme tuo mieleen popup-kirjat ja pelin erikoisversion pakkauksessa on mukana pieni popup-kirjanen. Valoefektit tuovat tunnelmaa mm. lumihiutaleiden, kimaltelevien hiekanjyvien ja ohi pyyhkivien pilvien kera. Välkettä ja välähdystä löytyy myös pelin strategiaa vaativasta taistelusta, ja tätä kaikkea ryydittää kaunis ja mukaansatempaava musiikki. Jo pelin alkuvalikon musiikki grafiikoineen on sellaista, joka kutsuu seikkailuun.

Tarinassa on enemmän kuin päällepäin huomaa

Tarinallisesti pelissä on kahdeksan eri hahmon tarinat, jotka kaikki on jaettu kahdeksaan eri lukuun. Hahmoja voi pelata missä järjestyksessä tahansa, mutta ensimmäinen valittu hahmo pysyy johdossa kunnes hänen kaikki neljä lukua on käyty läpi.

Hahmoja voi olla kerrallaan neljä tiimissä ja baareissa pääsee vaihtelemaan hahmoja tiimiin. Jokaisella hahmolla on oma ns. Path Action, jonka kanssa NPC-hahmoilta voi vaikka varastaa tai ostaa tavaroita.

Kahdeksan Path Actionia on jaettu neljään erilaiseen ja kahteen eri tyyliin. Rogue-puolen toiminnat sisältävät onnistumisprosentin ja hyvän puolen veijarit tarvitsevat vähintään tietyn levelin onnistuakseen. Hahmojen välillä on vain hieman matkalaisten keskustelua, ja yksittäisen hahmon tarinassa muita hahmoja tarinaosuuksissa ei nähdä. Mielenkiintoinen veto, joka tunnelman puolesta vastaa sitä, kuin matkalaiset jakaisivat oman seikkailunsa tarinaa baarissa.

Maailma on yllättävän rikas eri vivahteineen ja jokaisen hahmon tarinoissa on viittauksia isompaan maailmankuvioon, ja osassa toisiinsakin – tosin nämä viittaukset saattavat mennä ohi, sillä niitä ei lusikalla pelajalle syötetä. Tekstiä ja taustatarinaa löytyy runsaasti ja mieleniintoiseen maailmaan pääsee uppoutumaan melko syvällekin.

Suurin osa pelin ajasta menee taisteluissa ja onneksi vanhaa vuoropohjaista taistelua on uudistettu toimivalla tavalla. Jokaisella vihollisella on omat heikkoutensa ja suojaustasonsa. Suojat rikkomalla kaikki hyökkäykset tekevät paljon enemmän vahinkoa. Strategia on löytää oikeat heikoudet, käyttää niitä hyväksi oikeaan aikaan, ja seurata samalla ruudun yläreunasta missä järjestyksessä kenenkin vuoro tulee. Heikkouksia voi olla mikä tahansa ase tai elementti ja tämä nostaa jopa ne niin kovin usein turhiksi jäävät maagien sauvatkin käypäksi hyökkäysvälineeksi. Vihollisia riittää useita erilaisia ja näistä useita eri tasoja, joilla kaikilla omat heikkoutensa ja kykynsä. Peliä noin 70 h pelattuani kohtaan vieläkin vihollisia, joita en ole pelissä aiemmin nähnyt.

“Tekstiä ja taustatarinaa löytyy runsaasti, ja mielenkiintoiseen maailmaan pääsee uppoutumaan melko syvällekin”

Juonen lukujen seuraamisen lisäksi pelissä on myös paljon vaihtoehtoisia juttuja kuten luolastoja ja yllättävää kyllä, ammatit hahmoille. Jokaisella pelihahmolla on oma ammattinsa ja tämä näkyy kaikessa mitä hahmo tekee, niin tarinassa kuin taisteluissakin. Lisäksi jokaiselle hahmolle voi ottaa toisen ammatin, kunhan vain sellaisen löytää. Yksi ylimääräinen ammatti voi olla vai yhdellä hahmolla kerrallaan. Jokainen hahmo kerää job pointseja, joilla ostetaan taitoja (esim loitsut, hyökkäykset, jne). Nämä ovat ammattikohtaisia ja eivät ole hahmon käytettävissä kuin oikealla ammatilla.

Jokaisella ammatilla on lisäksi passiiviset taidot, joita taas voi käyttää maksimissaan neljä kappaletta per hahmo, vaikkei enää kyseistä ammattia käyttäisikään. Mekaniikka kannustaa kokeiluun ja hyvällä tavalla grindaukseen.

Hahmojen tarinaluvut ja maastot kertovat sopivan levelin etenemistä varten ja jos tätä ei noudata, on edessä brutaalit turpakäräjät. Peli skaalaa meininkiä tiimin levelien mukaan, joten sopivaa haastetta löytyy koko ajan, eikä peli missään vaiheessa muutu pelkäksi attack-napin naksutteluksi.

Tarina on pääosassa, eikä se lopu edes lopussa

Maailmalla pelistä on annettu kritiikkiä juuri hahmojen erillisten tarinoiden vuoksi. Ymmärrettävää, jos odottaa perinteistä yksi paha vastaan tiimi -tyyppistä seikkailua. Tarinat kuitenkin ovat hyviä, ja jotkut jopa iskevät tunteisiin tai saattavat hieman järkyttää. Octopath Traveler ei pelkää käyttää aikuismaisia teemoja tarinoissaan. Maailma kuitenkin on yhtenäinen ja sanottakoon sekin, että kun kaikkien luvut on pelannut läpi, ei tarina silti olekaan ihan vielä ohi.

Octopath Traveler on huikea rakkauskirje 1990-luvun timanttisille JRPG-peleille. Se uskaltaa uudistaa, ja lajityypin fanit saavat tästä monikymmentuntisen antoisan ja monikerroksisen seikkailun pelattavakseen. Upea musiikki tuo esille erilaisten lokaatioiden upeat ilmeet ja tunnelmat hyvin esille, ja pelin parissa viihtyy tuntikaupalla, sekä hienojen tarinoiden että strategiaa vaativan taistelujen kera. Myönnettäköön että allekirjoittanut on JRPG-fani. Ei valitettavaa, olen rakastunut! Octopath Traveler on täyttä timanttia, tätä lisää kiitos!

ARVOSTELUN YLEISNÄKYMÄ
Octopath Traveler
100 %
Edellinen artikkeliMario Tennis Aces -arvostelu – Yllättävän haastava tennisseikkailu
Seuraava artikkeliCall of Duty: Black Ops IIII ei anna huimaa etulyöntiä 4K-pelaajille: “Se on yhtä mössöä”
Taide – Media – Teknologia. Elokuva ja pelit, koska niissä yhdistyvät taide ja teknologia. Teatteri, koska on tehnyt sitä aina. Impro, koska ei tarvitse muistaa vuorosanoja. Musiikki, koska se on henkireikä. Kirjat, koska aina voi oppia jotain lisää. Liikaa siistejä juttuja, liian vähän aikaa ja uteliaisuus pitää aina nälkäisenä.