Pata-pata-patapon! Rytmikäs nappien paukuttelu ja strategia tekee paluun remasteroituna.

Alunperin 2007 Playstation Portablelle, eli PSP:lle ilmestynyt Patapon on nyt remasteroitujen vanhojen pelien tuore tuttavuus.

Pataponissa pelaaja ottaa Patapon-heimon Kaikkivoipan roolin. Patapon heimo oli aikanaan hyvinvoiva ja kukoistava heimo. Sittemmin pahalle Zigoton imperiumille maansa menettäneet Pataponit ovat hukassa ilman Kaikkivoipaansa. Pelaajan avulla Pataponit lähtevät marssimaan, rytmikkään rummuttelun kera. Patapon yhdistelee strategia- ja rytmipelejä.

Alkuperäinen Patapon toimi loistavasti pleikkarin käsikonsolilla ja rytmistä oli helppo saada kiinni. Nappien painallukset välittyivät tiukasti ja tahti pysyi hallussa. Isolle ruudulle siirtyessä on mukaan tullut kirottua viivettä ja rytmikäs naputtelu on paljon haastavampaa, muttei onneksi mahdotonta.

Peli koostuu tarinaosuuksista, leirinuotiolla tapahtuvasta armeijan manageroinnista, itse kentissä tapahtuvasta rytmikkäästä nappien paukuttelusta ja muutamasta minipelistä – rytmipelejä nämäkin. Armeijaa ohjataan erilaisin rumpukombinaatioiden avulla. Rumpuja on yhteensä neljä ja näitä naputellaan X, O, kolmio ja neliö näppäimillä.

Jos saa kiinni isolla ruudulla olevasta viiveestä on Patapon yllättävän koukuttava. Pataponien intoutuessa Fever-muodossa iloittelevaan lauluun, on melkein mahdotonta olla hymyilemättä. Armeijaa pääsee kehittämään matkan aikana, koostamalla eri osasista uusia sotilaita, sekä hankkimalla heille uusia aseita ja varusteita. Persoonallisuutta pelissä riittää ja se joko hurmaa tai ärsyttää aivan tajuttomasti. Itse kuuluun ensimmäiseen osaseen.

“tuo mieleen vanhat itäeurooppalaiset animaatiot”

Patapon pelin tyyli tuo mieleen vanhat itäeurooppalaiset animaatiot. Melko minimalistista ja silti täynnä herkullisia yksityiskohtia. PS4:llä kenttägrafiikat ovat saaneet boostin 1080p-luokkaan ja Prolla 4K luokkaan. Muuta erityistä en huomannut aiempaan versioon.

Välianimaatiovideot ovat melko rujoja ja näyttävät suoraan PSP:ltä portatuilta – isolla ruudulla melko karua katsottavaa. Lisäksi tekstien koko on samalla PSP-tasolla, eli tarkoitettu pienellä ruudulla luettavaksi. Toisin sanoen isolla ruudulla aivan järkyttävän isoa tekstiä.

Musamaailma ja Pataponien huutelut sopivat tyyliin. Musiikki, jos pelaaja pysyy rytmissä, on iloittelevaa rytmikästä heimorummuttelua. Patapon pelin ääniefektit menevät veikeälle osastolle.

Patapon sopii erikoisesta tyylistä pitävälle, ja sellaiselle, jolla rytmikäs nappien painelu sujuu. Jos mahdollista, suosittelisin pelaamaan alkuperäisellä laitteella, sillä tällöin kokemus on välittömämpi. PS4-remasterointi on hieman laiska, sillä vain kenttägraffat ovat saaneet tönäisyn kohti isompaa resoluutiota.

Patapon pelejä on ilmestynyt yhteensä 3,ja on sääli, ettei kaikkia pelejä ole paketoitu tähän samaan julkaisuun. Patapon on erikoinen, hieman kuriositeettipeli, joka ei varmasti ole ihan jokaisen soppakulhoon sopiva. Kannattaa siis vilkaista vaikka muutamapelivideo ennen hankintaa. Jos hymy tulee huulille, kannattaa peli hommata.