Peliarvostelu: NHL 17

Mistä tietää että syksy on virallisesti alkanut? Varma merkki on se kun Jutin grilli ei enää kuumene samaan tahtiin kuin kesällä ja uusi NHL-peli saapuu päivittäistavarakaupan hyllyille. Jokavuotinen kestohitti on kokenut kevyen kasvojenkohotuksen, ilman suurempia muutoksia.

Pelillisesti peli tuntuu hyvältä. Mitään suurempia muutoksia ei ole tehty. Maalin edessä pystyy käymään tuttuja taisteluita, ja joskus niistä syntyy aika tulisiakin maalinedushässäköitä, joissa kiekko pomppii milloin minnekkin.

Maalivahdit ovat saaneet rankaansa muutaman uuden torjunnan. Maalivahdit toimivat muutenkin hieman fiksummin kuin aikaisemmin. Reaktiotorjunnoista on siirrytty enemmän peittämiseen ja animaatioiden kirjo on kasvanut mukavasti.

Vaikkei NHL17 tuo graafisesti suuria uudistuksia, on hallin tunnelmaan koitettu panostaa aikaisempia pelejä enemmän. Kamera tärisee ja kansa villiintyy kun kotijoukkue saa viimein huikean momentumin tuloksena painettua kiekon kenkälaatikkoon. Äänimaailma on muutenkin kohdallaan, mikäli ei oteta huomioon yksitoikkoista soundtrackiä, joka on taipunut vahvasti jumppamusiikin puolelle.

Mukana ovat tietenkin suurta suosiota nauttiva Ultimate Team -pelimuoto sekä uusi Draft Mode, jossa pelaajia valitaan kortti kerrallaan. Pienenä bonuksena tämän vuoden peli tuo mukanaan World Cup -fiilistelyt.

EASHL-joukkuetta pääsee nyt myös kehittämään uudella Club Progression -systeemillä. Pelaajalla pystyy vaikuttamaan areenaan sekä pelipaitoihin.

Suurimman pelimuotouudistuksen on kuitenkin kokenut Be a GM -tila. Lisää sisältöä on tullut Manager Modeen, jossa joukkueen rakentamisen lisäksi pelaaja pääsee nyt päättämään paljonko stadikan nakkimuki maksaa. Pelaaja saa vastuuta muustakin kuin tuloksesta kentällä. Villeimmät managerit voivat jopa yrittää siirtää oman joukkueensa eri kaupunkiin. Uudistukset kuulostavat mukavilta, mutta tuovat kuitenkin suhteellisen vähän uutta sisältöä ja mietittävää päivittäiseen managerointiin.

NHL 16:sta mukana tulleesta graafisesta ilmeestä ei ole vielä päästy eroon. Valikoiden käyttäminen ja varsinkin ketjujen säätäminen on välillä tuskallisen hidasta ja epämukavaa. Myös pelaajien kehityksen seuraaminen voisi olla hieman selkeämpää.

Arcade vai todenmukainen? Pelin tempoa ja vaikeusastetta pääsee säätämään todella tarkasti. Tämä luo mukavaa haastetta sitä etsiville. Täydellisten asetuksien löytämiseen voi mennä kuitenkin pieni tovi, koska tasapainoiteltavaa on todella paljon. Internetin syövereistä löytyy kuitenkin monia valmiiksi testattuja slidereita, joita kannattaa kokeilla. Tämä lienee uudistuksista paras ja ehdottomasti kokeilemisen arvoinen jokaiselle Änärin jyystäjälle.