Mainos

Kannan edelleen henkisiä arpia, jotka Of Orcs and Men –niminen ”roolipeli” PS3-aikakautena jätti pelaajan nahkaani, ollessani pakotettuna arvostelemaan kyseisen läjän paskaa. Vannoin, että pysyn kaukana Spiders/Focus Home Interactiven tuotannoista jatkossa, mutta kappas, taas on käsissäni tekele tältä pelialan dream teamilta.

Technomancer on scifiroolipeli, joka sijoittuu Mars-planeetalle, jota ihmiset ovat kansoittaneet jo 200-vuotta. Pelaaja ottaa Zachariah-nimisen teknomanserin roolin ja pyrkii paljastamaan punaisen planeetan salaliiton, joka koskettaa koko ihmiskuntaa.

Mainos

Technomancer on kaikin puolin hengetön pikkubudjetin tekele, joka on kadottannut oman identiteettinsä, koittaen lainata muiden pelien ominaisuuksia ja yhdistäen niitä omalla, erikoisella tavallaan.

Kehno pelattavuus ja kankeat kontrollit selviävät jo ensiminuuttien aikana, eikä surkea taistelumekaniikka pelasta peliä.

“Paska on paskaa, pukee sille sitten nahkahaarniskan tai sähköpanssarin”

Spidersin tavaramerkiksi muodostuneeseen, pakkomielteiseen kiroiluun sorrutaan myös jo ensiminuuteilla, ja onkin selvää, että uutta, kieltämättä satunnaisesti hyvinkin näyttävää pelimoottoria myöden mikään ei ole muuttunut. Paska on paskaa, pukee sille sitten nahkahaarniskan tai sähköpanssarin.

Siinä missä Of Orcs and Men yritti olla Dragon Age, koettaa Technomancer olla Mass Effect. Mikään vain ei ole kohdallaan ja koko homma on pahasti nyrjähtänyt. Ymmärrän täysin, että kyseessä ei ole AAA-luokan tai edes B-luokan scifiseikkailu. Vaikka kuinka mietin, en keksi yhtään syytä suositella Technomanceria – kenellekään.

ARVOSTELUN YLEISNÄKYMÄ
The Technomancer
10 %
Edellinen artikkeliElokuva-arvostelu: Doria etsimässä
Seuraava artikkeliVerenhimoinen Samara tekee paluun Rings-elokuvan ensimmäisessä trailerissa
Each person who ever was or is or will be has a song. It isn't a song that anybody else wrote. It has its own melody, it has its own words. Very few people get to sing their song. Most of us fear that we cannot do it justice with our voices, or that our words are too foolish or too honest, or too odd. So people live their song instead.