Ubisoftin toinen tämän syksyn iso Assassin’s Creed vie pelaajat havumetsien ja lumen keskelle – edellisellä konsolipolvella.
Ubisoftin lyödessä kaikki paukkunsa uuden sukupolven Assassin’s Creed Unity’n kehittämiseen uuden sukupolven alustoille, päätti se kaapia rahat irti myös edelleen PS3:lla ja X360:llä pelaavilta. Rogue-nimeä kantava uutuusseikkailu kääntää nokkelasti takkia, sillä pelaaja onkin tällä kertaa temppeliritareiden puolella, eikä salamurhaajana. Ideana asetelma kuulostaa hyvinkin mielenkiintoiselta.
Rogue nojaa vahvasti Assassin’s Creed IV: Black Flagin mekaniikkaan. Pelimoottori on sama ja pelialueella kuljetaan omaa laivaa apuna käyttäen. Maisema on kuitenkin vaihtunut Karibianmeren lämmöstä hyytävään Pohjois-Atlanttiin, jossa varsin suomalaiset maisemat oksettavat jo heti kättelyssä. PS3:lla pelatun testiversion grafiikka ei juuri silmiä hivele, sillä omat öögat ovat jo vahvasti tottuneet uuden polven visuaalisuuteen. Eteenkin Unity’sta Rogueen loikatessa, on kuilu valtava.
Myös näppäimet eroavat hieman toisistaan, joten ihan sataprosenttisesti ei Rogue ole alkuun lapasessa. Onneksi tähän tottuu muutamassa tunnissa, mutta grafiikkaan ei valitettavasti missään vaiheessa. Vaikka yksityiskohtia onkin, ovat sahnalaidat ja pikselimäiset tekstuurit hirvittävää katseltavaa. Kuka sanoikaan ettei grafiikalla ole väliä? Ehkä sillä ei ole, jos ei tiedä paremmasta.
Todelliset pelilliset uudistukset Roguessa koskevat puolenvaihtoa. Koska pelaaja kuuluukin nyt järjestelmällisyyttä rakastaviin temppeliritareihin, vaanivat Shayta salamurhaajat. Eagle Visionilla murhaajat voi toki ennustaa ja yllättää, mutta yleisesti ottaen syystemi on raivostuttava lisä.
Toinen isompi uudistus koskee kiinteistöalaa. Pelaaja voin nyt sijoittaa dollarinsa pelin päämajapaikka New Yorkissa sijaitseviin talonmurjuihin.
Paras uudistus on kuitenkin Black Flagissa toistuvasti vastaan tulleiden vakoilutehtävien puute. Roguessa niitä ei näy, eikä tarvitsekaan.
AC Rogue yrittää kovasti olla Black Flagia parempi, mutta ei onnistu siinä millään. Esimerkiksi laivanrakennus on täsmälleen samaa kuin aikaisemmin.
Pelin pelattava päähahmo Shay Cormac on muovinen leikkiukko, jonka persoonaalisuutta ei sen pahemmin ole jaksettu rakentaa. Äijä toimii shakkinappulana muutenkin tyhjänpäiväisessä tarinassa, jossa AC-peleistä tuttu pikkutarkka historiatietojen avaaminen uupuu. Pelaajien myös oletetaan pelanneen pelisarjan kaikki aikaisemmat pelit läpi, sillä tarinallisia taustoja jätetään surutta kertomatta.
Vaikka maisema on historiallista, on se paljon tylsempää kuin esimerkiksi Unity’n tai Assassin’s Creed II:n, joissa historia on todella silmillä. Myös Black Flagin muinaiset kaupungit olivat kiehtovampia.
AC Roguessa haisee kiire ja epätoivo. Se on stresseissä ja kiireessä kyhätty, toissijainen sivuseikkailu, jonka on tarkoitus toimia laastarina niille, jotka jäävät Unitya vaille. Vaikka ei Unitykaan tosin ole täydellinen. Olisiko siis pitänyt sittenkin tehdä vain yksi iso Creed?
Assassin’s Creed: Rogue on graafisesti rupuinen, juoneltaan köyhä ja päähenkilöiltään turha seikkailu. Kerättävää ja kehitettävää toki on paljon, kuten aina. Jos aikaisempia assasiineja ei ole juuri pelannut, voi Rogue olla ihan hyvä aloittelevan PS3- tai X360-seikkailijan ensipeli.
