Samalla kun Myrskyn silmässä kuvaa hirmumyrskyjen surullisia tuhoja, riepottelevat tornadot matalaksi rakennusten ja kulkuneuvojen ohella katsojat, jotka jäävät haikailemaan keskinäisten jännitteiden perään. 

Myrskyn silmässä sijoittuu Oklahoman Silvertonin kaupunkiin, jossa järjestellään valmistujaisjuhlia. Elokuvassa on yhden päivän aikana kuvattu kolme erilaista tarinaa, joille yhteistä on pyörremyrskyjen kohtaamien. Juonen keskiössä ovat koulun vararehtori ja yksinhuoltaja isä Gary (Richard Armitage), sekä hänen kaksi teini-ikäistä poikaansa Donnie (Max Deacon) ja Trey (Nathan Kress). Heidän tarinassaan pureudutaan heidän keskinäisiin suhteisiinsa, sekä poikien videointia aikakapselia varten, joka on tarkoitus avata 25 vuoden päästä. Kaksi muuta minitarinaa limittyy edelliseen, yhdistäen pyörremyrskyn imussa kaiken yhteen. Toisessa myrskynetsijä Allison (Sarah Wayne Callies) ennustaa pyörremyrskyjen sijaintia, joiden perässä kuvaajatiimi matkustaa läpi Yhdysvaltojen. Viimeisessä pari kylähullua tubettajaa yrittävät saada itselleen mainetta ja rikkauksia Doodsonit-tyyppisillä sähellyksillään.
 
 
Dokumentaarisesti kuvattu elokuva sisältää kaikenlaisia tallennusformaatteja. Erilaiset kuvaamisen välineet hyppivät monin tavoin katsojan silmään, kuin teknologian viimeaikaisia kehitysvaiheita kerraten. Kuvaa kuvassa on tuotettu niin kännyköillä, digikameroilla, kuin hifistely-kuvaamiseen tarkoitetulla kalustollakin. Kaikki ovat kiepautettu yhteen trombin lailla, mikä nostaa esiin kaiken teknologian kytkeytymisen toisiinsa ja sen viraalisuuden. Monessa kanavassa viruksen lailla leviävä liikkuva kuva antaa katsojalle tunteen, että olisi mukana tapahtumassa silloin kun se tapahtuu.
 
Läpi elokuvan näkyy valloillaan oleva trendi maailman kuvallisuudesta, johon sanoja tai tekstiä ei niinkään tarvita. Liekö se syy banaaleilta vaikuttaviin dialogeihin. Viesti, jonka kuvallisuus antaa, toimii yllättävän hyvin ja oli elokuvan mielenkiintoisinta antia.
 
 
Keskinäiset dialogit ovat kuin haparointia pimeydessä ja niihin panostaminen olisi auttanut kestämään elokuvan pituuden paremmin. Sentään pääosaa esittävät tornadot vaikuttavat suhteellisen aidoilta, mutta nehän eivät puhu mitään ymmärrettävää kieltä.
 
Jokseenkin nololla draamalla täytetyt tarinat saavat myötähäpeän nupit kaakkoon. Kun viime vuoden toukokuun maailmanhistorian pahimmaksi kutsuttu tornado teki juuri Oklahomassa katastrofaalista tuhoa, tuskinpa ihmiset seisoivat sitä ihmettelemässä muutaman metrin päässä, varsinkin kun tornado liikutteli voimillansa kaiken muun lisäksi, jopa matkustajalentokoneita.
 
 
Elokuvassa pystyy myös ennalta arvaamaan kuka kuolee ja kuka ei. Kivat tyypit jäävät eloon ja ikävät sen sijaan lennätetään taivaan tuuliin. Yksinkertainen jako. Tosielämässä pyörremyrskyt kuolemantuomioita jakaessaan eivät lajittele ihmisiä mukavuusjärjestykseen, vaan raivaavat tieltään kaiken. Siksi elokuva ei onnistu vangitsemaan keskinäisiä jännitteitä tarpeeksi vakuuttavasti.
 
Blu-ray-bonuksista löytyy kiinnostavia tuotannollisia dokumentaareja, joista selviää miten kaikki tehtiin. Lisukkeet ovat oiva jälkkäri pääleffan jälkeen, mikäli katastrofielokuvatuotannon tekeminen kiinnostaa.