Peliarvostelu: Evolve

Kuten jo sanottu xtv.fi sai Evolvesta viisi arvostelukappaletta, joten pääsimme testaamaan peliä kuten se on oikeasti tarkoitettu.

Aloitetaan kuitenkin Evolven tarinasta, sillä kyllä – Evolvessa on myös tarina. Peli sijoittuu kaukaiseen kosmokseen, jossa Maapallon kaltainen planeetta on ihmisten valloittama backuppi, jonne voimalat, asuinrakennukset ja happikonvertterit rakentuvat oitis. Planeetan syövereissä asustaa kuitenkin muutama mörkölaji, joiden alfaotukset haluavat häätää muukalaiset helvettiin. Ihmiskunta puolestaan kaipaa kipeästi uutta kotia, joten erikoisjoukkojen parhaat pistetään toimiin – kukin omalla erikoiskyvyllään.

Juoni toistuu sekä yksinpelissä, että moninpelissä. Yksinpeli koostuu viidestä tehtävästä, joiden läpäisemiseen menee noin tunti. Tehtävissä hävijä joutuu seuraavaan otteluun altavastaajaksi ja voittaja saa etulyöntiaseman. Tarinan konkluusio, jossa ihmiset yrittävät suojella elektroniikkaansa hirviölaumalta, on kuitenkin se lopullinen taistelu, jonka voittaja voi vain läpäistä pelin tarinan.

Moninpeli on kuitenkin se Evolven juttu. Moninpelissä neljä pelaaja asettuvat sotilaiden rooliin ja yksi hirviön suomuihin.

Sotilaita on neljästä eri kategoriasta, joista jokaisella on oma erikoiskykynsä. Hyökkääjällä on rajut ja paljon tuhoa tekevät aseet, lääkintämies hoitaa porukan terveydenhuoltoa, jäljittäjä pystyy laitteillaan paikantamaan hirviön tarkan sijainnin ja puolustaja voi vielä luoda suojakentän vaikkapa lääkintämiehen ympärille, jolloin tämä pysyy vahingoittumattomana parannusoperaatioiden ajan.

Hirviö puolestaan on aluksi haavoittuva, mutta hallitsee tehokkaasti kiipeilyn ja taistelun. Hirviön pitääkin pysyä aluksi piilossa, metsästää ja syödä alueen pieneliöitä ja kehittyä. Tasolla 3 hirviö on taistelukyvyltään huipussa ja pystyy hyökkäämään ihmisten tukikohtaan tuhotakseen sen. Kumpi tiimeistä voittaa, se on taktikointikysymys.

Left 4 Dead -pelin kehittäjä Turtle Rock Studios on nähnyt melkoisen työmäärän hahmojen tasapainottamiseen. Joukkueet (neljä vastaan yksi) ovat todella tasaväkisiä. Vaikka hahmot kehittyvät ja aseet vaihtuvat, pysyy tasapaino silti yllättävän hyvin hanskassa. Ainoastaan tekoälyä vastaan pelatessa peli tuntuu ajoittain varsin epäreilulta – ainakin solttujen saappaissa.

Graafisesti peli on synkkä ja sarjakuvamaisen kaunis, vaikkei sarjistyyliä imitoikaan. Sen visuaalisuus ja ideat ovat varastettu suoraan Hollywoodin blockbuster-scifeistä. Muun muassa Avatarin, Alienin ja Ghostbustersin laareilla on käyty härskisti – mutta se on vain positiivista.

Mitä sitten Respawnin toimitus Evolvesta todella piti?

– Pääsin testaamaan Evolvea ensi kerran jo vuosi sitten. Silloin en tiennyt pelistä mitään ja kesti hyvä kotva päästä pelin sisältöön kiinni. Mutta kun pääsin, innostuin hirviön roolista todella paljon. Kämmenet hikosivat kun yritin 2K Gamesin gurun avustuksella päihittää IGN’n, V2’n ja Pelaaja-lehden toimittajia. Meininki oli kuumottavaa ja ensivaikutelma todella hyvä. Harmillisesti monikaan asia ei siitä ole muuttunut, joten nyt valmiin teoksen kanssa tunsin olevani jo suoraan veteraani.

– En ole moninpelien ylin ystävä olemattoman kilpailuviettini takia. Siksi en tällekään asettanut oikeastaan minkäänlaisia odotuksia. Ajatuksena kiinnostaa pelin asymmetrisyys ja jonkinlaista hypeä olin aistivinani myös omassa suhtautumisessa peliin. Arvasin, että peli tulee olemaan monimutkainen eikä ensikosketus muuttanut asiaa yhtään. Olin pihalla kuin lumiukko ja turpaan tuli niin että soi! Pelin tyyli ja tulevaisuudenkuva näyttää minun kultivoituun scifimakuuni hyväksyttävältä ja toimivalta.

– Evolven asymmetrinen moninpeli sisältää huikeasti potentiaalia hauskanpitoon. Homman

perusidean tajuaa nopeasti, mutta pelin todelliseen hallitsemiseen täytyy mitä ilmeisimmin varata

aika paljon aikaa. Ensivaikutelman hohtoa himmentää aika heikosti toimiva matchmaking,

uskomaton määrä ensimmäisen päivän ladattavaa lisäsisältöä ja pelin pienoinen

”valikkohelvettitulehdus”.

– Pitkäveteinen räiskintä, joka vaikuttaa perustuvan vain yhden idean ympärille. Kauanko tätä jaksaa pelata ja jaksaako peli palkita pelaajaansa vielä pidemmänkin ajan jälkeen? Kieltämättä pelin metsästyksessä on tunnetta puolin ja toisin, mutta jännityksen sijaan päälimmäisenä tunteena pintaan nousee puutuminen. Todellinen metsästys on vain hetkellistä ja haahuilu huomattavasti yleisempää.

– Mukavan näköinen ja ideana mielenkintoinen toimintaseikkailu. Tiimisynergiat pöllitty aika hyvin (silti toimivat) jo aiemmin julkaisutuista peleistä kuten TF:t, mukavana lisänä kuitenkin huntterin koirakaveri joka joskus kyllä derppaili (lue: urpoili) pahemman kerran.

– Evolve’n idea on todella raikas. Sen asetelma on juuri sitä uutta mitä on kaivattu. Täysin uusi näkökulma FPS-massaan ja scifi-henkisyys toimii erittäin hyvin. Myös hyvällä porukalla pelatut moninpelimatsit ovat ärsyttävän koukuttavaa puuhaa.

– Idea pelissä on mielestäni loistava ja se onnistuu rikkomaan perinteisen moninpelin kaavaa raikkaalla tavalla. Hirviön pelaaminen oli kaikessa kuumottavuudessaan loistava kokemus. Mieleen tuli hieman viimeaikaiset hiippailuselviytymispelit, Outlast tai Alien Isolation; pahiksen näkökulmasta. Metsästäjien pelaaminen oli myös hauskaa ja tuli selväksii, että jokaisella hahmolla oli ihan oma tehtävänsä pelissä.

– Tutussa, mukavassa ja suhteellisen samantasoisessa porukassa pelaaminen on oikein hauskaa.

Hirviönä lykkiminen saa kädet hikoilemaan ja metsästäjän haahuilu on mukavan toiminnallista.

Visuaalisesti paketti toimii hyvin ja uusin versio CryEnginestä tarjoaa digitaaliselle retkeilijälle

miellyttäviä maisemia. Ruudunpäivityskin pysyy tasaisena.

– Hyvältähän tuo näyttää ja ruutu päivittyy ihan kelvollisesti. Piirtoetäisyys on komea ja kun vihdoin uusia hahmoja saa auki niin eri hahmojen monipuolisuus ja kehitys saattaa koukuttaa pelaamaan vielä jatkossakin. Parhaimmillaan takaa-ajo ja jahti on todella intensiivistä. Todella hyvää co-op-viihdettä jos saa 5 kaveria samaan aikaan linjoille. JOS.

– Hyvää on tiimissä sählääminen. Mikä sen hauskempaa kun onnistua tai epäonnistua jossain yhdessä. Pelimuotoja on myös ihan tarpeeksi ja pidemmän päälle tuo tarvittavaa vaihtelua.

– Alkuvaiheessa eteenkin auloissa oli vaikeuksia otteluiden aikaansaamiseksi. Odotella piti paljon kun tietokone arpoi, että jonottaako joku vielä vai voidaanko aloittaa. Matchmaking kuitenkin parani ensimmäisen viikon aikana selvästi.

Evolve’n elinikä näillä puitteilla saattaa käydä melko pieneksi. Matsit toistavat itseään, vaikka kaikkia hahmoja ohjaavatkin eri ihmisaivot. Myös hahmojen kehittyminen on hidasta ja vaatii eri pelitekniikoiden pakkokäyttöä, jotta ylipäätänsä voi saavuttaa uusia aseita tai hahmoja.

Evolve on myös sosiaalinen peli ja se vaatii ehdottomasti oman kaveriporukan sessioihinsa. Tämä vaatii jokaiselta kaverilta oman kopion ja ennen kaikkea yhteistä aikaa. Perheellisenä miehenä viiden samankaltaisen kaverin kanssa aikataulutus pelisessioita varten ei ole helppoa. Teininä olisi onnistunut.

– Pelin oppimiseen menee huomattavasti muita nykypelejä enemmän aikaa. Tämän lisäksi metsästäjillä pelatessa vaatimuksena on äärimmäisen hyvä yhteispeli. Yllättävän paljon bugeja.

– Matchmaking ei toimi kovin hyvin. Yhteispeli vieraiden ihmisten kanssa ei ole erityisen hauskaa.

Yksinpeli tuntuu hyvin valjulta. Maksullista, ladattavaa lisäsisältöä on ihan liikaa. Pelin juonellinen taustoittaminen epäonnistuu täysin ja hahmot ovat geneerisyydessään aika tylsiä. Hahmoluokkien ja perkkien avaaminen sujuu alussa liian hitaasti – peli ei toisin sanoen täytä yhtä verkkomoninpelin kultaisista koukutussäännöistä.

– Jahdin jälkeinen taistelu on todellinen antikliimaksi. Missä vitussa se potku on? Aseet on kaiken kaikkiaan todella lussuja ja ainoa tapa huomata, milloin monsteriin tekee vahinkoa on suoja- tai kestävyysmittariin asteittainen heikentyminen. Minkäänlaista visuaalista palautetta ei ole tarjolla. Olipa kyseessä sitten kivääri, pommitus tai hirviön vesikauhuinen murhatamppaus – fiilis on veltto. Missään ei tunnu olevan munaa ja todella ala-arvoiset fysiikkamallinnukset (lue: lentelevät makarooniukkelit) eivät myöskään vakuuta.

– Välillä järkyttävää FPS-lagia. Liian monta valikkoa ja menua ennenkun pääsee mättämään. Omat ”preferaatiot” hahmoista voisi tehdä kerran ennen pelejä ja sitten vaan ”play”, mutta peli kysyy moneen kertaan kaikki – ja aina uudestaan. Tuntuu kuin muutama monsu olisi ollut balansoitu hieman heikommin, varsinkin teleporttaava kärmesukkeli on aika owerpowered.

– Jatkan satunnaisesti. Itse arvostelen niin paljon pelejä ja elokuvia, että en millään ehdi arvostelusessioiden jälkeen palata vanhojen pariin. Ehkä kuitenkin samalla tiimillä ottelu silloin, toinen tällöin maistuu oikein mieluusti.

– Aion palata pelin pariin uudestaan kaveriporukalla. Hyvää ajanvietettä, mutta en usko että kestää yhtä kauan kuin esimerkiski Destiny. Tuntuu, että sisältöä on niukahkosti ja peli alkaa toistamaan itseään nopeasti. Lisäpaketteja en tule peliin ostamaan.

– Tulen palamaan Evolven pariin, jos oikea porukka sattuu linjoille sopivaan aikaan. Yksinäisten

iltojen ratoksi käteni löytänevät kuitenkin parempaakin tekemistä.

– En tiedä, En todellakaan tiedä. Sen tiedän, että jostain syystä peli kutsuu takaisin luokseen – mutta kysymys onkin, että kuinka monta kertaa? Toistaiseksi jatkan jahtia.

–Pelaamista voisin harkita jos kavereita löytyy 4 tai 5. Yksin tuskin tulee mentyä pelailemaan randomeiden kanssa.

– Yksipelin hyöty on ainoastaan hahmon kehityksessä. Jos haluaa kehittää vain tiettyä hahmoa, on siihen helpoin tapa yksinpeli, sillä se mahdollistaa juuri sen hahmon valinnan jolla ehdottomasti haluaa jokaisen ottelun pelata. En kuitenkaan näe yksinpelissä samanlaista viehätystä kuin moninpelissä. Evolve on ehdottomasti moninpeli.

– Vakavasti sitä ei voi ottaa. Harjoittelumielessä voi toimia jonkin aikaa.

– Uskoakseni olen saanut kyseisen teoksen yksinpelisessioista ihan tarpeekseni.

– Ei. Kokemus kaverit vastaan AI-monsteri oli niin häpeällistä paskaa että aion pysyä todella kaukana pelin tekoalystä.

– Ei tippakaan 😀

– Kaikille FPS-pelien ystäville, joilla on iso pelaajakaveriverkosto, ja aikaa pelata kimpassa ja tiimissä mahdollisimman usein. Evolve toimii Destiny’n tavoin sosiaalisena leikkinä, jossa aivonystyröitä saa käyttää huolella.

– Sosiaaliselle moninpelaajalle, jolla on aktiivisia kavereita.

– Verkkopeleistä nauttivalle pelaajalle, jonka kaverilistalta löytyy monta Evolven omistajaa. Peli

sopii myös hyvin ihmisille, jotka eivät kaipaa videopeleiltään sen kummempia juonikuvioita.

– 5 kaverin porukalle, jotka kaikki ovat perheettömiä ja työttömiä, ilman minkäänlaista halua perustaa perhettä tai hakeutua töihin. Tai sitten vaan opiskelijoille, jotka voivat pelata yöt läpeensä, ilman riskiä valmistumisesta. Ei normaalilla, perheellisellä, työssäkäyvällä kaveriporukalla vaan yksinkertaisesti voi olla aikaa kokoontua pelaamaan usein. Ja satunnaisten tyyppien kanssa hermo menee ja heikottaa. Paska lääkintämies kun on vaan paska.

– Tiimipohjaisten räiskintäpelien ystäville.

Evolve on peli, jossa ei pelkällä rymistelyllä pärjää. Tilannetta on todella tarkkailtava ja suunniteltava huolella. Vain siten voi päästä niskan päälle ja voittaa. Mutta pelin kentät ja pelimuodot ovat keskenään hyvin samanlaisia, joten vaihtelua ei pikkumuutoksista huolimatta juuri pääse syntymään. Pelin elinikä saattaakin siis olla yksin pelaavalle todella lyhyt. Sen sijaan hyvällä viiden hengen kaveriporukalla Evolve on mitä loistavin tapa viettää (epä)sosiaalista iltaa kaukaisella planeetalla.

Tässä vielä jokaiselta kriitikolta omat arvosanat. Lopullinen arvosana on keskiarvo näistä viidestä: