Fallout 4 on 18 vuotta vanhan pelisarjan uusin, kauan odotettu osa. Se kertoo jälleen kerran satunnaisen sankarin tarinan, tällä kertaa postapokalyptisessa Bostonissa vuonna 2287.
Peli saa alkunsa, kun pelaaja ottaa haltuunsa aivan tavallisessa lähiössä asuvan perheen isän tai äidin.
On vuosi 2077, kaunis kesäinen päivä eikä mikään voisi olla paremmin. Lapsi on nukkumassa, työt on tehty ja aurinko paistaa porottaa taivaalla, juuri sopivalla korkeudella. Täysin arvaamatta tv-asettuu hätätaajuudelle ja tuuttaa tiedon juuri alkaneesta ydinsodasta. Pelaajan tulee perheineen selviytyä lähimpään bunkkeriin, jonka testiryhmään heidät on sattumalta juuri samana päivänä valittu.
Traagisten vaiheiden jälkeen pelaaja herää kryounesta yli 200 vuotta myöhemmin. Hän on täysin tietoinen siitä, että jokin taho on murhannut hänen puolisonsa ja kidnapannut hänen lapsensa. Tästä käynnistyy kostoretki, jonka liekkinä toimii se pieni toivon kipinä, että lapsi olisi edelleen elossa.
Asiaa vain hankaloittaa se, että tiedossa ei ole kuinka kauan unen läpi nähdystä tapahtumasta on aikaa kulunut, ja maailma on muuttunut melkoisesti reilussa kahdessa sadassa vuodessa.
Fallout 4 on ensimmäisen persoonan rooliräiskintä. Mukana on myös kolmannen persoonan kuvakulma, joka sopii ainoastaan oman hahmon pällistelyyn, jos sattuu vetämään niskaan armottomat nahkakledjut, haluaa ihastella uutta voimahaarniskan maalipintaa tai vaikka pukaista vastakaisen sukupuolen vermeet niskaansa ja tarkistaa vetovoimaisen tai -voimattoman lopputuloksen.
Täysin avoin maailma
Pelimekaniikka on tuttu Bethesdan aiemmista peleistä ja pelimoottorikin on kutakuinkin sama joka nähtiin Skyrimissä ja Fallout 3:ssa. Sen pelimaailma on täysin avoin ja pelaaja voi käyttää aikansa niin kuin haluaa.
Maailma on täynnä sivutehtäviä, sattumanvaraisia kohtaamisia, joihin pelaaja ei välttämättä koskaan törmää ja tarinaa kuljettavia päätehtäviä, sekä sitä täydentäviä valinnaisia tehtäviä.
Pelaaja voi myös liittyä useaan paikalliseen järjestöön, hankkia huumeongelman tai alkoholismin – parannella aseita, panssareita ja voimahaarniskaa – kokata ruokaa ja keitellä seoksia Braking Badin hengessä. Tai näiden lisäksi vielä perustaa omia tukikohtia joihin hän pystyy houkuttelemaan asukkaita, jotka sitten auttavat tukikohdan ylläpidossa, mutta eivät osaa laajentaa sitä – ja paljon, paljon muuta, kuten vaikkapa palauttaa vuosikymmeniä myöhässä olevia kirjoja paikalliseen kirjastoon.
Tekemistä siis riittää ja Fallout 4:n miltei kaiken huomioon ottavat yksityiskohdat ovat uskomattomia. Sen vapaa tahditus tekee kaikesta puuhastelusta pirun mukavaa.
Joka kerta kun tuntuu siltä, että seikkailu tai värkkäily alkaa puuduttamaan, heittää peli pelaajalla jonkin pienen koukun tai porkkanan, joka toistamiseen puskee puudutuksen taka-alalle ja muutama tunti vierähtää taas huomaamatta.
Suppea kokemus isosta pelialuekoosta huolimatta
Boston ympäristöineen ei itsessään ole mullistavan iso alue, mutta tehtävien sisäiset pelialueet kuten hylätyt tehtaat ja kaivokset, ovat taas todella laajoja, joten missään nimessä Fallout 4 ei ole suppea kokemus kartan koosta huolimatta.
Pelaajan on hyvä valmistautua, että osa tehtävistä voi ottaa useammankin tunnin ennen kuin homma on hanskassa ja kokemuspisteet plakkarissa.
Pelaaja kerää kokemuspisteitä tehtävien ohessa miltei kaikesta mitä hän pelimaailmassa tekee. Hahmon tasolle ei ole asetettu tällä kertaa minkäänlaista rajaa, joten jos peliä jaksaa tahkoa, on se periaatteessa loputon.
Peli jatkuu pääjuonen jälkeen ja viholliset skaalaantuvat pelaajan tason mukaan, joten peli ei koskaan tunnu liian helpolta. Ei siis ole väliä, missä järjestyksessä pääjuonen puskee pois alta. Juoni nimittäin ei vahvasta alkuasetelmasta huolimatta oikein ota tuulta alleen, ja pelaajan itselleen pelaamalla kirjoittama tarina on selkeästi pääosassa – ja hyvä niin.
Tukikohtien säätämiseen voi käyttää aikaa kymmeniä tunteja, vaikka todella kankea systeemi alkaakin ahdistamaan jo alkumetreillä.
Tukikohtien säätämiseen voi käyttää aikaa kymmeniä tunteja, vaikka todella kankea systeemi alkaakin ahdistamaan jo alkumetreillä. Silti tämäkin osa-alue koukuttaa ja tukikohdan rakentelusta, asukkaiden tarpeiden täyttämisestä ja kokonaisuuden parantamisesta löytyy syvyyttä enemmän kuin monesta muusta pelistä.
Jos Fallout 4:n Sims-fiilistely ei kuitenkaan kolahda, ei siihen tarvitse kiinnittää mitään huomiota – kuten sanottu, pelaaja voi itse päättää kuinka pelinsä pelaa ja tonttinsa hoitaa. Houkutus aseiden ja varusteiden tuunaamiseen on kuitenkin polttavan suuri, joten uskon että moni pelaajista sortuu väkisinkin värkkäilemään aseiden ja varusteiden parissa, vaikka normaalisti moiset puuhat eivät kiinnostaisikaan.
Tekemisen vapaudesta huolimatta on taistelu melko isossa roolissa, hoitaapa sen sitten hiipien, apureita käyttäen, aseet laulaen tai hampaat irvessä, suu täynnä stereoideja ja kustomoitu kakkosnelonen kädessä – veren vuodatusta ei voi välttää.
Fallout 4:n räikinstämekaniikka on kehittynyt edellisestä osasta, mutta on yhä todella kankeaa verrattuna varsinaisiin räiskintäpeleihin. Tästä johtuen mukana on vanha tuttu VATS-tähtäysjärjestelmä, jonka avulla pelaaja voi hidastaa aikaa ja käyttää toimintopisteitä, tähdätäkseen vihollisen tiettyyn ruumiin osaan, sekä suorittaa mahdollisen kriittisen osuman. VATS on edelleen hauska lisä, joka todellakin kuuluu Fallout-peleihin – ja sen vetovoima on edelleen voimissaan.
Taistelu on isossa roolissa, hoitaapa sen sitten hiipien, apureita käyttäen, aseet laulaen tai hampaat irvessä, suu täynnä stereoideja ja kustomoitu kakkosnelonen kädessä – veren vuodatusta ei voi välttää.
Periaatteessa pelin pelimekaniikkaat toimivat varsin hyvin. Mikään osa-alue ei ole täydellinen, mutta vaikka tukikohdan rakennus on kankeaa, räiskiminen ja lähitaistelu tasapaksua sekä inventaarion hallinta työlästä, on peruspaketti pelatavuuden kannalta hyvin kasassa. Todelliset ongelmat löytyvät muualta.
Fallout 4 on äärimmäisen buginen peli, aivan surkuhupaisuuteen asti. Se on tökerön huonosti optimoitu ja nykypäivän standardeilla todella ruma, sekä sen ruudunpäivitys on auttamattoman epätasaista ja kaukana sulavasta.
Bugeja löytyy aina leijuvista objekteista katoaviin hahmoihin ja hahmojen osiin, automaattitallennuksen jälkeisiin kaatumiseen, jotka tuhoavat tallenuksen, sekä pelin totaalisesti kaataviin virheisiin. Ainoa keino sujautua tällä hetkellä on tallentaa usein ja useampaan tallennuspaikkaan, vuoron perään: jos yksi tallennus korruptoituu, jää jäljelle toinen josta ladata toimiva pelipiste, vaikka jonkin verran edistymistä hukkaan menisikin.
Pelissä on myös bugeja, jotka mahdollistavat loputtoman rahan ja varusteiden keräämisen. Tätä kirjoittaessa on kulunut jo viikko julkaisusta, eikä yhtään päivitystä julkaisupäivityksen lisäksi peli vielä ole saanut. Monesti pelajaa saattaa myös lataamisen jälkeen löytää hahmonsa jumista pelialueen välissä tai vaikkapa huomata kuinka, oma apuri on teleportannut toiseen kerrokseen keskelle vihollislaumaa.
Bugit eivät ole pelin ainoa ongelma. Pelimoottori on todella vanha, ja ainakin konsolipuolella Fallout 4 näyttää ja käyttäytyy kuin huonosti optimoitu, graafisesti PS3-aikakauden, keskitasoinen peli.
Se ei ole sulava oikein missään vaiheessa, ruudunpäivitys takkuilee jatkuvasti ja putoaa suorastaan tuskallisen hitaaksi jossain sisätiloissa. Tekstuurit ovat rumia ja sahalaitaisia.
Animaatio on tönkköä ja välillä osa hahmoista vaikuttavat melkein paperisilta. Kaunemmillaan peli on ulkoilmassa, ja osa pelin tapahtumapaikoista sekä tapahtumista ovat omalla tavallaan todella kauniita olemukseltaan, vaikka graafisesti edes ne eivät pysty loistamaan.
Äänet timanttia
Äänipuoli ja musiikit ovatkin sitten taas sitä Kummelin lanseeraamaa parasta A-luokkaa. Jokainen vastaan tullut pelihahmo on spiikattu hyvin ja tunteella. Ensimmäistä kertaa Fallout-sarjassa on myös pelaajahahmon replat puhuttu ja tämä on todella kaivattu lisä, joka vahvistaa immersiota entisestään.
Musiikit ovat kerrassaan huippumateriaalia, riippumatta siitä onko kyseessä vain taustameluksi tarkoittu raita vai tarkkaan mietitty kipale joka kuuluu pääjuonta kuljettavaan tehtävään.
Ristiriitainen tapaus
Fallout 4 on erikoinen tapaus. Se on tämän sukupolven peli, edellisen sukupolven vaatteissa. Sen sisältöön on nähty älyttömästi vaivaa, sen yksityiskohdat ovat häkellyttävän tarkkoja ja pitkälle mietittyjä, mutta ulkoasu ja tekninen toteutus ovat aivan puolitiessä. Vaikka pääjuoni onkin mekoisen köykäinen tekele hyvästä kosto-asetelmasta huolimatta, on Fallout 4:n voimakkain piirre sen kyky kertoa uniikki tarina, joka kietoutuu pääjuonen ympärille.
Massivinen ja kaiken ylistyksen ansainnut Witcher 3 on ainoa vertailukelpoinen tämän sukupolven peli Falloutillle. Siinä missä Witcher 3 on kuin täydelisyyttä hipova romaani, on Fallout 4 kuin pelaajan henkilökohtainen päiväkirja, maailman lopun tuolta puolen, jota kirjoitetaan lisää jokaisella peliminuutilla.
Mikään muu peli ei ole pystynyt tähän päivään mennessä luomaan niin vahvaa maailmaan kuulumisen tuntua, kuin Fallout 4 luo. Sääli vain että tekninen toteutus pyrkii jatkuvasti tuhoamaan tämän mahtavan immersion ja onnistuukin siinä liian usein.
Jos bugit ja kehno tekninen toteutus sekä ala-arvoiset grafiikat eivät haittaa, on Fallout 4 peli jota ei missään nimessä kannata ohittaa. Oikeastaan sille kannattaa antaa mahdollisuus joka tapauksessa. Koe oma maailman lopun jälkeinen seikkailusi, tee se jo tänään. Tervetuloa kotiin.
