Konetuliaseet on heitetty hautaan – nyt siirrytään ajassa 12 000 vuotta taaksepäin, aikakauteen, jolloin konekivääreistä, singoista tai edes jeesuksista ei ollut tietoa.
Far Cry Primal vie pelaajan sinne, mistä meillä teknologiaorientoituneilla nykyjupeillä ei ole hajun hajuakaan. Esihistoriaan, jossa luonto oli värikäs, eläinkunta aktiivinen ja luonnon neljä elementtiä olivat elämän tärkeimmät työkalut.
Mistä aseet?
Pelaaja astuu esihistoriaan Takkar-nimisen karvasuun vartalossa. Takkar aloittaa seikkailunsa ilman aseita, aivan kuten kuka tahansa tuona aikakautena. Luonto tarjoaa auliisti oksia, kasveja ja eläinkuntaa, jota hyödyntämällä pelaaja voi rakentaa aseita ja hyökkäystaktiikoita.
Takkar törmää pelin alussa viehättävään otsakaljuiseen naaraaseen, Saylaan, joka partnerisoituu pelaajan kanssa ja jää rakentamaan omaa kylää keskieurooppalaiseen Orosin vehreään luontoon. Kylää pitää päivittää metsän antimilla ja työalttiita kyläläisiä asuttaa tekemällä lisätehtäviä.
Oros on kuitenkin pullollaan muitakin eri heimoja, joista vihamielisimmät haluavat Takkarin ja Saylan uutuuskylän pois kartalta. Takkarin ainoaksi toivoksi jääkin siis turvata kyläläistensä turvallisuus poistamalla itse maastosta vihamielisten heimojen pesät. Käytännössä siis sitä tuttua Far Cry -etuvartiomeininkiä.
Paljon tuoreutta
Siinä missä Far Cry 4 aiheutti useille pelaajille hienoisen pettymyksen, mahtavan Far Cry 3:n jälkeen, tarjoaa Far Cry Primal kaikeksi yllätykseksi niin paljon tuoretta tekemistä, että se vie heittämällä voiton FC4:n tavanomaisuudesta. Koska aseet eivät sylje ruutia, eikä kiikaritähtäimellä voi nipistellä etuvartioiden vartijoita yksi kerrallaan, joutuu pelaaja aivan uudenlaisten taktiikoiden ja pähkinöiden pariin. Miten vallata vihollisia täynnä oleva tukikohta, kun käytössä on pelkkä keppi? Juuri tämä on Far Cry Primalin suurin suola.
Tapoja on monia. Pelaaja voi esimerkiksi väsätä tulen, sytyttää jousipyssynsä nuolen palamaan ja poltaa koko etuvartion silmänräpäyksessä. Pelaaja voi myös kesyttää kissa- ja koiraeläimiä ja hyödyntää niitä tappopartnerinaan. Apunaan pelaajalla on myös uskollinen pöllö, joka toimii helikopterin tavoin taivassilmänä. Tai sitten etuvartioon voi hyökätä ampiaispesät kourassa yöaikaan, kun kaikki pahikset vetävät sikeitä. Myrkyt ja rohdot ovat myös suuressa roolissa, joten vaihtoehtoja riittää.
Vaikka kyseessä ei ole varsinainen Far Cry 5, vaan erillinen Far Cry 4:n grafiikoilla ja pelimoottorilla tehty oma spin-off-seikkailu, on se aivan yhtä suuri ja laadukas kuin aiemmat Far Cry -pelit. Kartta on valtava ja pääjuonen ohella riittää sivutehtävää ja keräiltävää kuukaudeksi. Karttaa ei voi harppoa autolla, joten pelaaja joutuu siis talsimaan nilkat verillä vaarallisen luonnon armoilla, jossa mehiläiset, kutut, kilit, sudet, puumat ja muut vittumaiset imeväiset juotikkaat fiilistelevät toistuvasti pelaajan hien hajun imussa. Tunnelma on paikoitellen jopa todella kuumottava, ja huomattavasti Far Cry 4:n Nepalin meininkiä intensiivisempää.
Kelpo tarina
Far Cry Primal tarjoaa uusien taktikointi- ja hyökkäystapojensa lisäksi myös ihan kelvollisen tarinan. Mistään mestariteoksesta ei voida puhua, mutta luolamiesseikkailuna se on varsin jeppis. Kyseessä on perinteinen Far Cry -jännäri, joka pitää otteessaan ja koukuttaa pelaajaa tekemään vielä yhden ja sitten vielä yhden lisätehtävän, vaikka univelat painaisivat jo sykkiviä ohimoita.
Vaikka kaikki Far Cry -samankaltaisuudet onkin koettu jo neljä kertaa aikaisemmin, onnistuu täysin uudenlainen maailma pulmineen olemaan riittävän erilainen ja kiinnostava, joten Far Cry Primalia voi suositella kokeneemmallekin kaukoitkujen työstäjälle.
