Peliarvostelu: Farming Simulator 17

Banjo soi, mutta sonta ei haise – virtuaalimaajussi välttyy ruummiilliselta työltä ja pahoilta tuoksuilta, mutta saa nauttia työkoneiden voimasta ja äänistä.

Giants Softwaren joka toinen vuosi julkaistavan Farming Simulator -pelisarjan uutukainen panostaa tänä vuonna tasa-arvoon, sikabisnekseen ja uusiin laitteisiin. Konekantaa onkin tarjolla noin 250 käkättimen voimin ja lisää on tulossa modien kera – myös konsoleille.

PC:llä suurinta suosiota nauttiva striimi-ihme kuuluu tapauksiin, joista tyypillinen seikkailu- ja räiskintäpelien ystävä ei tajua mitään. Farming Simulator -peleissä SE juttu ei todellakaan ole pelkän siemennyksen ja kylvön ihastelussa vaan… työkonepornossa. Harvempi kaupunki-ihminen on koskaan kokeillut traktoria, trukkia tai metsänhoitokonetta. Farming Simulator antaa siihen realistisen mahdollisuuden – ja piru vie, se vie mukanaan.

Edellisessä Farming Simulator -pelissä tyydyin kaatamaan läheisen kaupungin puuistutukset ja pesemään traktoreita pakasta vedetyllä Kärcherillä. Farming Simulator 17:sta myötä olen todella uppoutunut homman sisimpään.

Työmäärän paljous aiheuttaa herkemmälle sokin!

Aloittelijalle iskee totaalisokki, kun vilkaisee tutoriaaliosastoa. FS17 tarjoaa saatanasti kaikkea. Mikäli siemenenroiskiminen ei maistu, ja puuhommatkin tuntuvat oman etiikan vastaiselta, voi pelaaja keskittyä vaikka karjanhoitoon. Tarjolla on FS15:sta eläinkunnan lisäksi myös porsaita, joista saa tonteilleen ihania velikultia, mahtavaa kinkkua joulupöytään ja helvetisti päänsärkyä. Possut kun tykkäävät syödäkin. Kuten maanviljelys ja oheisduunit, vaativat eläimetkin simulaattorinomaista hoitoa.

FS17 ei uudista peliä juuri graafisesti, mutta muuten peliä on hiottu. FS17 onkin verrattavissa NHL-pelien kaltaiseen vuosipäivitykseen. Sama kuori, samat jutut, mutta uudet makeiset. Ja sitä osastoa tarjoillaankin sitten konekannassa ja sadoissa yksityiskohdissa. Eniten faneja tuntuu kiihottavan realistiset huomiovalot (vain PC:llä), moottoreiden manuaalinen käynnistys ja sammutus sekä tiettyjen merkkien uudet mallit.

Simulaattoreiden viehätys piilee realismissa ja siinä, että kaikkea voi kokeilla turvallisesti, aitojen fysiikoiden ja toimintojen kera. FS17 tarjoaa myös ihan oikeaa pelattavaa, mutta slow food -muodossa. Jos tajuaa loikata pois CoD-, Bäfä– ja GTA-rummutuksesta ja uskaltaa antaa sisäiselle jyväjemmarilleen vallan, osoittautuu Farming Simulator jumalattoman aikaavieväksi ja koukuttavaksi tapaukseksi. Peliin ei tosin hypätä kylmiltään, vaan pelaajan on pakko rauhoittua ja opeteltava asiat ja toiminnot ennen holtitonta neppailua.

PC vs konsolit

Onko PC:n ja konsoleiden välillä sitten jotain eroa? On ja konsolipelaajien harmiksi valitettavan paljonkin. Farming Simulator – kuten simulaattorit yleensäkin ovat enemmän PC- kuin konsolikauraa. Niinpä myös FS17 eroaa merkittävästi eri formaattien välillä – PC:n voitoksi.

PC:llä grafiikka on heti selvästi parempaa. Sen saa jopa 4K:ksi, mutta myös valotehosteissa ollaan askel edellä. Tällä on iso visuaalinen merkitys.

Konsolipelaajilta ei kuitenkaan ole riistetty ajoneuvollisia nyansseja kuten manuaalikäynnistystä ja suuntavilkkuja. Suuntavilkut ovat toki piilotettu L1+R1-yläkomennon alle, josta ne aktivoidaan D-padin nuolilla.

PC:llä oman Reijjo Räkäpäänsä tai Kaloriina Pekoniinansa saa nimetä, konsoleilla ei. Hahmon ohjaus on hiirellä helpompaa ja ominaisuuksiakin on enemmän, mm. juoksu, jota konsoliversiossa ei ole. Myös rattiohjaimen kaveriksi saa PC:lle ties mitä vempeleitä, joilla massel verkusonin tai mehtäkonneen ohjaaminen muuttuu astetta aidommaksi.

Farming Simulator 17 on simulaattori omassa luokassaan. Se tarjoaa hulluna tekemistä, mahtavia leluja, hämmentävän hauskaa puuhastelua ja tietenkin slow foodisti työkonepornoa. Se ei ole kaikkien pala kakkua, mutta miljoonat fanit eivät ole väärässä – pelin keskinkertaisen ulkokuoren alta löytyy todellinen vääntökone.