Mainos

Pelimaailman vaaleanpunainen sulopallero vierii uudessa seikkailussaan savisena sydämiimme. On aika tarttua sateenkaaripensseliin ja ryhtyä hommiin.

Kirbyn savianimoidussa kotimaailmassa kuohuu jälleen. Tällä kertaa taivaalle on ilmestynyt mystinen aukko, joka imee sisäänsä koko Dream Landin väriloiston. Sankarimme tehtäväksi jää pysäyttää tämä pahuus maagisen pensselikeijun (pensselisedän sisko?) avustuksella. Sitä tarvitaankin, sillä Kirby on värinpoistorytäkässä menettänyt kävely- ja hyppelykykynsä.
 
 
Jo juonikuvaus paljastaa, kuinka erikoinen tasoloikkatapaus Kirby and the Rainbow Paintbrush on. Pelaaja ei johdata päähenkilöä nappeja painelemalla yhtään mihinkään. Kaikki eteneminen tapahtuu piirtämällä Wii U:n ohjaimen kosketusnäytölle viivoja, kaaria ja ympyröitä, joita pitkin sankarimme sitten vierii kohteeseensa. Myös pienten vihulaisten ja päävastusten kukistamiseen käytetään tätä samaa mekaniikkaa pienellä lisäpyörähdyksellä maustettuna. Tämä tapahtuu yksinkertaisesti näpäyttämällä Kirbyä kevyesti kosketusnäytöllä. 
 
Pelimekaniikka on siis pohjimmiltaan hyvin yksinkertainen. HAL Laboratory on kuitenkin rutistanut kenttä- ja vihollissuunnitteluun niin suuren määrän luovuutta, että peli tuntuu pintaansa syvemmältä. Uusia, raikkaita ideoita pulpahtelee esiin säännöllisesti, eikä niitä kuluteta missään vaiheessa loppuun. Pelaajalle tarjoillaan vieriskelyn ohessa esimerkiksi tiukkoja aikahaasteita, kevyitä aivopähkinöitä ja miellyttävää maisemamatkailua. 
 
Kenties parhaimman esimerkin innovaatioiden monipuolisuudesta antavat väliin ripotellut kentät, joissa Kirby muovautuu esimerkiksi sukellusveneeksi ja tankiksi. Näissä osioissa pelitapa muuttuu roimasti. Pelaaja haastetaan muun muassa vaikeisiin vedenalaisiin manöövereihin ja tarkkaan laukaustenvaihtoon vihollisten kanssa.  
 
 
Graafisesti Kirby and the Rainbow Paintbrush on upeaa katsottavaa – uskallan jopa sanoa tämän olevan kaunein Wii U:lle tähän mennessä julkaistuista peleistä. Koko peli on toteutettu digitaalisena savianimaationa, joka näyttää uskomattoman aidolta. Maisemissa ja hahmoissa näkyvät jopa pienet kynnenpainallukset eikä väreissä ole säästelty. Kaiken kruunaa vielä aitoutta tuova, hieman nykivä kuvaliike, joka tuo lämpimän tunteen jokaiselle Wallace & Gromit -fanille.   
 
Myös pelin äänimaailma hurmaa monipuolisuudellaan. Soundtrackilta löytyy uusia sävellyksiä ja vanhoja klassikkoja. Kaikki biisit on sovitettu groovaavaksi kokonaisuudeksi, jota kelpaa kuunnella myös pelisessioiden ulkopuolella. Onneksi ne saa kätevästi talteen löytämällä Rainbow Paintbrushin ovelasti piilotetut keräilyhärpäkkeet.  
 
Pelissä on huomioitu myös jaetun kokemuksen arvo. Moninpeliin voi hypätä mukaan koska tahansa, mutta tukevan pelaajan osana on ohjailla perinteisellä hyppymekaniikalla varustettua Waddle Dee -sivuhahmoa. Homma toimii ihan hyvin – etenkin kun normaalilla ohjaimella pelaava pääsee nauttimaan grafiikoista täydessä HD-glooriassaan. Tästä huolimatta Kirby and the Rainbow Paintbrush tuottaa suurimman nautinnon yksin pelattuna. 
 
 
Pelin ongelmat ovat pieniä, mutta rehellisen arvion nimissä nekin on tässä käytävä läpi. Ensiksikin kokemus on hieman liian lyhyt. Tarina on ohi jo noin viidessä tunnissa ja haastekenttien muodossa tarjottavat jälkipelit eivät oikein jaksa sytyttää. Lisäksi Wii U:n ohjaimen näytön resoluutio ei anna parasta mahdollista kuvaa pelin fantastisesta maailmasta, eikä yksinpelaajalla ole mahdollisuutta televisiota juuri tuijotella. Huomionarvoista on myös se, että paineeseen perustuva kosketusnäyttö ei aina tarjoa parasta mahdollista alustaa tarkalle ohjaukselle. 
 
Nämä pienet puutteet alentavat pelin arvosanan mestariteoksesta ”vain” erinomaiseksi. Kirby and the Rainbow Paintbrush on graafisesti upea, pelimekaniikaltaan innovatiivinen ja teknisesti moitteeton tasoloikka. Se enemmän kuin lunastaa paikkansa yhtenä pelisarjan parhaista osista. Kehotankin kaikkia Wii U:n omistajia pistämään jalat taskuunsa ja pyörimään lähimpään pelikauppaan.