Mainos
Luftrausers on ammuntapelinä niin retronmakuinen, että melkein tuntee olevansa keskellä 70-luvun polaroidpotrettia.  Keltavalkoisen grafiikan päälle on kuitenkin rakennettu moderni ja koukuttava ammuntapeli, joka haastaa kokeneemmankin arcade-miehen.
 
Vlambeerin kehittämän pelin perusidea on yksinkertainen. Pelaaja ohjaa lentävää taistelualusta ja pyrkii tuhoamaan mahdollisimman monta vihollista. Konnakatras koostuu muun muassa toisista lentokoneista, ohjuksista ja taistelulaivoista. Puhdas pistejahti päättyy vasta, kun ilmahärvelisi tuhotaan. Vaikka lähtökohdat ovat simppelit, sisältää Luftrausers monia pieniä omalaatuisuuksia, jotka nostavat pelin keskinkertaisen yläpuolelle.
 
 
Ensimmäinen (ei tosin niin pieni) yksityiskohta, joka erottaa Luftrausersin kilpailijoistaan, on aluksen ohjaustyyli. Taivaanhalkojan liike perustuu nimittäin kaasutusten suuntaan, muinaisista pelihalleista tutun Asteroidin tapaan. Kyseinen kontrollitapa tuo pelaamiseen haastetta samalla mahdollistaen aluksen moottorista riippuvaisia, huomattavan erilaisia pelityylejä.
 
Monipuolinen pelattavuus onkin Luftrausersin liha luiden ympärillä. Pistetilin karttumisen seurauksena avautuvat aluksen kustomointimahdollisuudet tekevät pelistä joka kerta erilaisen. Perinteinen lentokone muuttuu pelaajan käsissä nopeasti esimerkiksi luoteja moottoristaan sylkeväksi puolisukellusveneeksi tai ydinpommia runkonaan pitäväksi taivaiden pikakiituriksi. 
 
Erilaisten yhdistelmien kokeileminen ja omaan pelityyliin sopivan koneen löytäminen on äärettömän koukuttavaa. Kun mukaan otetaan vielä viihdyttävä saavutusten ja huipputulosten metsästäminen, on kasassa varsin mukava paketti ammuntapelien ystävälle.
 
 
Kaiken edellä kerrotun lisäksi Luftrausersin pelimekaniikasta löytyy vielä yksi mainitsemisen arvoin piirre: pelissä ei ole lainkaan korjaussarjoja vahingoittuneelle alukselle. Sen sijaan vahingoittunut menopeli korjaa itsensä, jos jättää ampumisen vähäksi aikaa väliin. Systeemi tuo peliin mielenkiintoista syvyyttä, sillä pelaaja joutuu pohtimaan riskin ja palkkion välistä suhdetta luotisateen keskellä kruisaillessaan. Itse esimerkiksi päädyin usein tilanteeseen, jossa vetäytyminen olisi kannattanut, mutta houkutteleva maxi-combo vaani aivan nurkan takana. 
 
Hyvin toimivat, mutta nykypäivänä omalaatuiset kontrollit ovat Luftrausersin tapauksessa sekä vahvuus että heikkous. Ohjaustapa tuo vaihtelua pelikentälle ja tarjoaa mukavaa haastetta. Toisaalta pelaaja heitetään sen pariin kylmiltään ja oikeiden liikkeiden omaksumiseen menee aikaa. Jälkimmäinen seikka saattaa olla varsinkin heikompihermoisten pelimiesten kannalta pitkä miinus.
 
Kuten jo arvostelun alussa todettiin, on Luftrausers graafisesti eräänlainen aikamatka keltavalkoiseen polaroidtodellisuuteen. Omassa indiemäisyydessään peli tarjoaa ihan mukavan nostalgisia näkymiä, mutta pidemmän päälle maisemat alkavat maistua vähän puulta. Maisemien toistuvuus, tuo monien ammuntapelien Akilleen kantapää, onkin läsnä myös Luftrausersissa.  
 
Pienestä kitinästä huolimatta Luftrausers on viihdyttävä, koukuttava ja monipuolinen shmup-peli. Se ansaitsee kiistatta kaikkien kyseisen genren parissa viihtyvien huomion. Tuntikausien hauskanpidon hintalappukin on varsin alhainen, joten rahoilleen saa taatusti vastinetta.