Mario & Luigi ja Paper Mario -pelejä yhdistelevä Mario & Luigi: Paper Jam Bros. tarjoaa kevyttä roolipelaamista ja seikkailua pirteän värikkäissä ja tutuissa maisemissa.
Mario-peleissä juoni ei ole koskaan ollut kovin kummoinen. Tässä tapauksessa tarina saa alkunsa kun Luigi säheltää Prinsessa Peachin linnan kellarissa ja pudottaa salaperäisen kirjan hyllystä. Kirja aukaisee portaalin paperimaailmaan, josta paperiset versiot Sienivaltakunnan asukeista lentävät kirjasta ympäri pelialueena toimivaa kolmiulotteista maailmaa. Paperisten Toadien ja erilaisten vihollisten lisäksi myös mm. Marion, Peachin ja Bowserin paperikaimat löytävät tiensä uuteen maailmaan. Hyvin pian asetelma on se, että molemmat Sienivaltakunnat pitäisi pelastaa prinsessoineen. Mario ja Luigi saavat tähän tehtävään avukseen Paperi-Marion ja seikkailu on valmis alkamaan.
Visuaalisesti peli on hyvinkin tuttua varsinkin sarjojen aiempiin osiin tutustuneille. Pääsääntöisesti pelialueena toimii siis Mario & Luigi -peleistä tuttu kolmiulotteinen maailma. Tätä höystetään kuitenkin Paper Mario -peleistä tutuilla paperisilla elementeillä.
Pelialueet noudattavat Mario-peleistä tuttuja teemoja, joita ovat mm. vihreät niityt, aavikot, maanalaiset luolat, metsät ja lumiset vuoristot. Pelin perusilme on odotettavasti pirteän värikäs ja animaatiot niin pelattavien hahmojen kuin vihollistenkin osalta ovat pikkuruudulla toimivaa.
Pelin kulku noudattelee peruskaavaa siinä mielessä, että yhden pelialueen läpäistyään on vuorossa taistelu alueen pomon kanssa. Jokaisella pomolla on omat kaavansa miten ne voitetaan. Toisinaan pomotaistelut voivat kuitenkin venyä puuduttavan pitkiksi. Pelialueiden välissä on usein pieni sienikylä, jossa pitää tarinan etenemisen kannalta pelata muutamia minipelejä. Samalla pystyy myös ostamaan kartalta ja taisteluista saamilla kolikoilla parempia aseita ja varusteita sankarikolmikolle.
Hahmonkehitys ja -muokkaus rajoittuu juurikin eri varusteiden hankintaan ja kokemuspisteiden ja -tasojen noustessa tasaisin väliajoin valittavina oleviin hahmokohtaisiin pysyviin bonuksiin. Ajoittain eteen tulee myös toisenlaista pelimekaniikka tarjoava pahvista taiteltujen jättimäisten vihollisten kanssa taistelu. Näillä erityisillä areenoilla ohjastetaan jättimäistä pahvista Mariota, jolla on tarkoitus tyhjentää alue vihollisista.
”Äänimailmasta ei jää paljoa kerrottavaa jälkipolville”
Taisteluja ei voiteta vain nappeja hakkaamalla vaan suuressa osassa on ajoitus. Jokaiselle veljekselle on oma toimintanappinsa ja taistelutilanteessa on oltava tarkkana ja tunnettava vihollisen liikkeet, jotta sekä hyökkäyksestä että puolustamisesta saa suurimman hyödyn irti. Veljeksillä on yksinään tehtävien hyökkäysten lisäksi myös mahdollisuus kahden tai kolmen hengen tiimihyökkäyksiin. Taisteluihin saa apuja ja vaihtelua omaan korttipakkaan valittavilla taistelukorteilla, joita on kymmeniä erilaisia.
Äänimailmasta ei jää paljoa kerrottavaa jälkipolville. Pelin musiikit ajavat kyllä asiansa, mutta mitään unohtumatonta melodiaa on turha etsiä. Sankarikolmikon siansaksapiipitys saattaa alkaa ärsyttämään joitain pelaajia nopeastikin, mutta se tuo myös osaltaan komiikkaa peliin.
Noin 30 pelitunnin läpipeluuaikaan sisältyy kaikkiaan viihdyttävän kevyttä ja hauskaa seikkailua värikkäissä maailmoissa. Toisinaan itseään toistavat taistelut saattavat kuitenkin olla liian suuri kynnys joillekin jatkaa peliä eteenpäin.
Mikäli Mario & Luigi- tai Paper Mario -pelit eivät ole ennestään tuttuja niin tämä ei ole huono peli aloittaa tutustuminen kyseisiin sarjoihin. Jos mahdollista, niin suosittelen kuitenkin ensisijaisesti Nintendo DS:n Mario & Luigi: Bowser’s Inside Storya sekä Gamecuben Paper Mario: The Thousand Year Dooria tai peräti molempien sarjojen edeltäjää, Super Nintendon Super Mario RPG:tä.
