Mainos
Nintendon arvostettu viiksiniekka kumppaneineen palaa tenniskentille seitsemättä kertaa elinaikanaan. Tällä kertaa turnaus osoittautuu kuitenkin pettymykseksi, eikä torilla tavata.
Mario Tennis -sarja tunnetaan vauhdikkaasta menostaan, erikoisista kentistään ja pelaajien estottomista erikoiskyvyistä, jotka saavat nappulanhakkaajan suupielet virneeseen. Sarjan uutukaisessa, Mario Tennis: Ultra Smashissa, kaikki nämä elementit ovat periaatteessa paikallaan, mutta vain kovin karsitussa muodossa. Hauskuutta on tarjolla, mutta se on valitettavasti huomattavan ohuilla kantimilla.
Erilaiset kenttäpinnat ja hahmot avautuvat peliä taottaessa, ultralyönnit ovat näyttäviä ja pelimuodot ulottuvat melkein realistisesta tenniksestä fantasialla höystettyyn hullutteluun. Uuttakin puuhaa (tosin vanhan kustannuksella) on levylle ahdettu, sillä entisten osien turnaukset on korvattu tällä kertaa vähitellen vaikeutuvalla haastepelillä. Luonnollisesti myös Nintendon amiibo-hahmot on integroitu osaksi kokemusta.
Edellä oleva kuvaus summaa Mario Tennis: Ultra Smashin oikeastaan kokonaisuudessaan, ja juuri tässä piilee teoksen suurin ongelma. Komponentit ovat periaatteessa kohdallaan, mutta ne ovat kaikki huomattavan karsitussa muodossa. Esimerkiksi erilaisten kenttien ja hahmojen avaamiseen meni tällaiselta kiireelliseltä, työssäkäyvältä mieheltä peräti 2,5 iltaa. Pituudellaan koukuttavasta kokemuksesta ei siis todellakaan ole kyse.
Tilannetta pahentaa vielä se, että mitään erityisen inspiroivia tai ennennäkemättömiä kokemuksia ei ole tarjolla. Voimasieniä tarjoillaan ja lätkyttely on ihan mukavaa, mutta siihen se sitten jää.
Graafisesti ja teknisesti kaikki toimii ihan hyvin, mutta visuaalit tuntuvat kierrätetyiltä ja sienivaltakunnan hahmoista koottu yleisö lähinnä lannistavalta.
Omalta kakalta haiskahtavat lisänsä pelin ongelmiin tuovat yksinpelin vähäinen haaste sekä Mega Ball Rally -niminen minipeli. Näistä jälkimmäinen lisää pakettiin hieman rehellistä tylsyyttä. Kyseessä on nimittäin konsoliversio tennispallon hakkaamisesta ladon seinään. Reaalimaailmassa jännitystä tuo sentään raitis ilma.
Positiivista pöhinää muuten epäonnistuneeseen pakettiin tuo moninpeli sekä paikallisena että verkkoversiona. Oikeita ihmisiä vastaan pelaaminen tarjoaa tovin haastetta ja hauskoja hetkiä Marion aikaisemmista tennisseikkailuista pitäneelle. Pelin pelastajiksi ne eivät kuitenkaan riitä.
Pienistä valonsäteistä huolimatta Mario Tennis: Ultra Smash on alusta loppuun suuri pettymys. Sen ostaminen on perusteltua ainoastaan reilulla (-90 %) alennuksella alekorista.
Mainos
