Mainos

Yksi Suomen suosituimmista pelisarjoista luistelee ensi kertaa uuden sukupolven konsoleille. NHL 15 tarjoilee näyttävää kiekkoviihdettä, mutta osa pelistä tuntuu unohtuneen pukukopin puolelle. 

Ensimmäinen kosketus EA Sportsin uusimpaan teokseen tuntuu raikkaalta. Pelin visuaaliseen ilmeeseen on selkeästi panostettu, eikä virtuaalikiekkoilu ole koskaan näyttänyt näin hyvältä. Yleisö elää, paidat hulmuavat ja mukaan on mahdutettu myös aitoa videokuvaa peliareenoista ja selostajista. Lisätunnelmaa luo huippuunsa hiottu äänimaailmaa, jota täydentävät uudet, asiansa osaavat selostajat (NBC Sportsin Mike Emrick ja Eddie Olczyk). Puitteet kunnon kiekkokarkeloille ovatkin ensikatsomalta kunnossa. 
 
 
NHL 15 loistaa tuttuun tapaansa kaukalossa ja tarjoilee onnistuneita ottelutapahtumia kotisohvalle. Pelituntuma noudattelee viime vuosien kuvioita, joten vähänkin aikaisempaa kokemusta omaava pelaaja tuntee olevansa kotonaan. Kontrollit ovat tuttuun tapaan jämäkät ja onnistunut fysiikkamallinnus tuo otteluihin mukavaa särmää. Pienen pettymyksen aiheuttavat vain paljon ennakkohehkutusta saaneet kiekko- ja törmäyssimulointi, jotka uudistuksista huolimatta tuntuvat jotakuinkin samoilta kuin edellisissä osissa.
 
 
Pelihyllyn uusimman jääkiekkosimulaattorin suurin ongelma ei ole sen sisällössä, vaan sisällön puutteessa. EA on karsinut PS4 ja Xbox One versioista pelattavaa niin rankalla kädellä, että heikompaa hirvittää. Poissaolollaan loistavat esimerkiksi Online Team Play, GM Connected ja jopa perinteinen kauden läpi pelaaminen ilman managerointia. Kuohintaa on jatkettu vielä pidemmälle muun muassa Be a Pro -muodossa poistamalla alasarjat ja estämällä pelitilanteen simulointi 
seuraavaan vaihtoon. Turhiksi haaveiksi jäävät myös omien joukkueiden luominen ja yksittäisten pelaajien editoiminen. Osan poistoista voi varmasti pistää kiireisen kehitysaikataulun piikkiin, mutta puutelista on niin pitkä, että sekään selitys ei kanna loppuun saakka.
 
Moitteliasta sormea heristellään vesurilla karsitun sisällön lisäksi tekoälyn pienille puutteille, sekä välillä liian helposti syntyville maaleille. Näistä ongelmista ensimmäinen näyttäytyy lähinnä pelaajien satunnaisena, mutta omituisena haahuiluna ja jälkimmäinen NHL-pelien ystävien tuntemana ”kulmana, josta kaikki kudit uppoavat”.
 
 
Tämän valitusvirsisikermän keskeltä löytyy toki myös muutamia duurisointuja. Ottelut ovat viihdyttäviä, uusittu ulkoasu miellyttää silmää ja moninpeli toimii hyvin sekä paikallisesti, että verkossa. Pelille voikin antaa paljon anteeksi, jos ajattelee sitä perustana, jolle sarjan tulevaisuus tullaan rakentamaan. Kiitettävään arvosanaan saati ostosuositukseen ei tämä myötätunnon osoitus kuitenkaan riitä.  
 
NHL 15 pettää uuden sukupolven ennakko-odotukset, joita monilla sarjan pitkäaikaisilla ystävillä varmasti oli. Vakavin puute on useiden suosikkipelimuotojen karsinta, mutta selkeämpiä uudistuksia jäädään kaipaamaan myös useilla muilla osa-alueilla. Vaikka audiovisuaaliset parannukset ovat mukavia, eivät ne yksinään riitä nostamaan sarjan uutta tulokasta lähellekään all-stars-ketjua.