Mainos
Käsikonsoleiden pulma- ja päättelypelien klassikkosarjat, Professor Layton ja Ace Attorney, lyövät ensimmäistä kertaa hynttyyt yhteen. Hitaasti, mutta varmasti rakentuva seikkailu on täynnä mysteereitä ja magiaa.
 
Tarina alkaa savusumun (ja Iso-Britannian) pääkaupungista Lontoosta. Salaperäisten voimien ahdistelema tyttö, Espella Cantabella, hakee apua professori Laytonilta ja hänen apulaiseltaan Lukelta. Auttavaa kättä tuskin ehditään edes tarjota, kun tyttö jo kaapataankin suoraan professorimme nenän edestä. Layton ja Luke alkavat tutkimaan asiaa ja päätyvät yllättäen mystiseen Labyrinthian kaupunkiin. 
 
Samanaikaisesti tähtiasianajaja Phoenix Wright apulaisensa Mayan kanssa on Lontoossa omituisen oikeudenkäynnin kimpussa. Myös heidät temmataan salaperäisten sattumusten johdosta 
Labyrinthiaan. Tästä alkaa seikkailu, joka yhdistelee vuoron perään kummastakin pelisarjasta tuttuja elementtejä. Layton ratkaisee arvoituksia ja Phoenix puolestaan hoitaa päättelyn avulla 
oikeussalissa hommat kuntoon. Maaginen maailma tuo tietenkin tähän prosessiin omat oikkunsa. Lopullisena tavoitteena on (kenties ei niin yllättäen) ratkaista Labyrinthian mysteeri ja saavuttaa hyvän voitto pahasta.  
 
 
Välittömästi tämän lyhyen esittelyn jälkeen on syytä todeta, ettei tällainen pintaraapaisu lainkaan tee kunniaa Professor Layton vs. Phoenix Wright: Ace Attorneyn monipuoliselle juonelle. Pelistä noin 60 % on tekstiä, joten lienee selvää, että kyseessä on teos, joka elää ja kuolee pitkälti tarinansa mukana. Pieniä pitkäveteisyyden säväyksiä lukuun ottamatta polveileva kertomus on onneksi varsin viihdyttävä, hauska ja ajoittain jopa jännittävä.  
 
Pelillisesti Professor Layton vs. Phoenix Wright: Ace Attorney noudattelee kummankin sarjan aikaisempien osista tuttua mekaniikkaa. Laytonin osuudet pohjautuvat ympäristön tutkimiselle ja erilaisten pulmapelien ratkaisemiseen. Phoenix Wright taas pääsee kuulemaan todistajia oikeussalissa, ristikuulustelemaan heitä ja päättelemään sanoista totuuden. Onnistuneista ratkaisuista ansaitaan Picarat-pisteitä, joiden avulla pääsee pelin lisäsisältöihin käsiksi. Pelaajan 
löydettävissä ja käytettävissä on myös runsaasti vihjekolikoita, jotka auttavat jumittunutta arvoitusten ratkojaa eteenpäin. 
 
 
Graafisesti ja teknisesti kyseessä on varsin mallikas paketti. Piirrossarjamainen taidetyyli toimii mukavasti, kontrollit ovat kohdallaan ja pelikokemus on häiriötön. Laadukas toteutus ansaitseekin erityismaininnan, sillä näissä selvästi faneille suunnatuissa peli-cocktaileissa laatu jää usein hieman jalkoihin. Ainoa pieni miinus tulee liikkuvien kohtauksien animaatioista, joissa kuva menee ajoittaisesti hieman suhruiseksi. 
 
Jotta arvon professoria ja asianajajaa ei päästettäisi liian helpolla, on syytä esitellä myös Professor Layton vs. Phoenix Wright: Ace Attorney:ssa uutta pelaajaa vaaniva sudenkuoppa. Pelin alku on todella raskas – paljon tekstiä, hidasta etenemistä ja hieman liiallista käsistä pitelyä. Onneksi asiat paranevat pelin edetessä. Uusien pelaajien kannalta on kuitenkin kurjaa, että asiat muuttuvat mielenkiintoisiksi vasta noin kolmen tunnin pelaamisen jälkeen. 
 
Monin tavoin Level 5 ja Capcom ovat onnistuneet yhdistämään pelisarjansa paljon ennakko-odotuksia paremmin. Kyseessä ei ole fanien rahastus, vaan monipuolista peli-iloa tarjoava kokonaisuus. Jokaisen pelaajan tulisi välillä hieroa liipaisinsormensa sijaan älynystyröitään, ja tähän tarkoitukseen Professor Layton vs. Phoenix Wright: Ace Attorney sopii loistavasti.