Mainos

Paluu kauhujen kartanoon käy teräväpiirtografiikan kautta.

Selviytymiskauhupelien genren aloitti Biohazard, eli Resident Evil -niminen kauhupeli vuonna 1996, joka mullisti pelielämyksen jännittävyydellään ja päätä rassaavilla ongelmanratkaisutehtävillään. Myös uudelleenpeluuarvo oli mietitty loppuun saakka, tarjoamalla pelaajalle kaksi erilaista näkökulmaa kahden hahmon voimin. Tämän lisäksi vielä kilpailu aikaa ja tallentamattomuutta vastaan oli kovien pelaajien herkkuhommaa vuosituhannen taitteessa.
 
 
Resident Evil -peli kertoo kuvitteellisen Raccoon City'n poliisin S.T.A.R.S.-erikoisjoukon jäsenistä, jotka päätyvät onnettomuustutkinnan päätteeksi suojaan keskellä metsää sijaitsevaan autioon kartanoon. Pelaaja saa ohjailla joko määrätietoista naispoliisi Jill Valnetinea tai kovaotteista Chris Redfieldiä. Yhdessä joukkoineen erikoiskytät yrittävät selvittää tiensä pois kartanosta, ja ratkoa tarinaa mystisen viruksen aikaansaamista elävistä kuolleista, joita vilisee kartanon kerroksissa riippakiveksi saakka.
 
 
Resident Evil Remastered julkaistiin ensimmäisen kerran jo vuonna 2002 Nintendon GameCube-konsolille, jolloin se avasi kauhun ovet myös Super Marion viiksiin tottuneille putkenrassaajille. Jos GC-versio meni sivusuuhun, mutta PS1-versiota tuli tahkottua raivokkaasti, on Resident Evil Remastered HD todella positiivinen yllätys. Suuri osa ansoista on kokenut päivityksen ja jopa kauhukartanon layouttia on muutettu. Radikaaleja muutoksia ei ole tehty, mutta sen verran pohjapiirustus on kokenut modifointia, että pelielämys tuntuu todella raikkaalta, mutta silti nostalgiselta. Esimerkiksi hahmojen replat ovat täysin samat kuin silloin vuonna -96. Kyllä sitä vanhan Ressu-Eemeli-fanin sydän sulaa ja housut kostuu!
 

Tämän klassisen kuukautisnaaman kuontaloa ei pahemmin ole päivitetty. Feississä paistaa heikkoresoluutioinen tekstuuri, kuten myös monissa kartanon seinätapeteissa.
 
Graafisesti Resident Evil Remastered HD ei ole mikään PS4:n helmi. Se on kuitenkin yleisesti kaunis ja bugiton. Osa tekstuureista on kuitenkin jätetty GameCube'n jäljiltä sellaisekseen ja kuution kokoisia pikseliryhmittymiä esiintyy siellä täällä. Se ei kuitenkaan haittaa, sillä tuoreet pulmat ja uudelleensijoitetut zombiet muuttavat niin radikaalisti pelielämystä, että grafiikan sijasta pystyy keskittymään ainoastaan ongelmanratkaisuun ja siihen, että jännäkakka pysyy housujen sijasta visusti suolessa.
 
 
Ohjattavuusmalleja on kaksi. Toinen on se perinteinen ysäri, jossa pelaaja liikuu eteen ja taakse ristiohjaimen nipukoista. Toisessa pelaaja liikkuu tatilla sinne minne nokka osoittaa. Allekirjoittanut on varsin tyytyväinen uutteen tyyliin, vaikka hahmon liikkuvuus rikkoutuukin rasittavasti kamerakuvakulman vaihtuessa – joka v#tun kerta.
 
Pelaaja pääsee valitsemaan myös kuvasuhteen joko perinteitä kunnioittaen 4:3:na tai modernina 16:9-koossa. Nostalgiaa, nostalgiaa, mutta silti kohtuu turhaa.
 
Äänimaailma on uudelleenmiksattu 5.1-formaattiin, mutta mitään superdynaamista ei äänitehosteiden laatu ole. Kohtalaisen muovisilta kuulostavat äänet toistuvat rumimmin kuulokkeilla, joten 5.1-kaiuttimet ovat paras valinta uuden Ressun läpäisemishetkiin.
 
Resident Evil Remastered HD on loistava halpispeli vanhoille Resident Evil -pelaajille ja niille, jotka eivät koskaan ole aikaisemmin Resident Evil -pelejä pelanneet. Tämä on paras mahdollisuus sivistää itseään ja ottaa selviytymiskauhupelien kulttuurista niskalenkki, sillä tästä kaikki alkoi.