Mainos

Sonic-siili ja viisi toverusta valloittavat tuliset ja jäiset sokkelot – ysärissä tasoloikassaan.

Jos Sonic Boom: Fire & Ice olisi julkaistu 20 vuotta sitten olisin ollut totaalisen mehuissani. Nyt se ennemminkin vain vituttaa.

Teoreettisesti peli on kovaa kamaa. Pelattavana on ei vain Sonic, vaan myös Tails, Knuckles, Sticks ja täysin uusi Amy. Tyypit toimivat pelihahmoina hyperaktiivisessa tasoloikassa, joka huokuu alkuperäistä Sonic the Hedgehog -meininkiä. Ja hyvä niin, sillä aikaisemmat 3D-Sonicit ovat olleet enemmän tai vähemmän hevonpaskaa.

Mainos

Koska alustana on 3DS, on pelissä tietysti myös kolmiulotteisuutta. Onneksi vain visuaalisena makeisena, eikä pääasiallisena pelikenttänä. Sonic on Sonic vain kaksiulotteisessa toteutuksessaan.

Pelin piti alunperin ilmestyä jo vuosi sitten, mutta Sega päätti lykätä pelin julkaisua hioakseen sen paremmaksi. Ratkaisu oli erinomainen, mutta toteutus on silti keskinkertainen.

Visuaalisesti kaikki on kivasti

3DS:n molempia näyttöjä hyödynnetään hauskasti ja ruudunpäivitys on liukasta. Äänet ovat tyypillisiä japanilaisia tilulilutteluita, joita kuunnellessa tulee voimakas päänsärky ja suolistokramppi, mutta muuten kilkkeet ovat viiveettömästi kohdillaan.

…pelillisesti ei

Pelin ongelmana on viihdearvo ja hauskuuden puute. Sonicia työstetään sormet verillä, mutta pelaaminen on valitettavan kuivakkaa. Sonic-fiilis on läsnä, mutta kaikki tämä on nähty jo Sega Master Systemillä ja MegaDrivellä 1990-luvun alussa. Vaikka jää ja tuli ovat tehosteina kauniihkoja, eivät ne yksin riitä. Myös ongelmanratkaisuosiot ovat haastavia lähinnä kehitysvammaisille – jos heillekään. Pelistä puuttuu yksinkertaisesti vetovoima.

Tuore Sonic ei ole tasohyppelyn kermaa. 3DS:lle on saatavilla kosolti parempiakin pelejä vaikka Sonicin ja Segan olisi toivonut onnistuneen hyvässä ideassaan.